omA KOPPA

omA KOPPA

pitsiliinⒶTAKKI




Jokakeväisistä lempiväreistäni,
trendeistä piittaamatta, on kanerva.
Tai marjapuuro, vispipuuro, puolukkapuuro.
Kissankielenvärinen pinkki.



Kaupoissa ei ollut
kissankielenväristä kevättakkia.
Päätin uudistaa vanhan
villakangastakkini
käyttämällä kattivärikartan
muita sävyjä,
mitä löytyi pitsiliinavarastostani.



Halusin löytää paikan myös virkkaamalleni
käsittämättömälle rinkulalle.




Asettelin hartioille äidilta saamani pitsiliinat.
Pääsevät paraatipaikalle.



Mitenköhän nämä olisi parasta kiinnittää,
käsin vai koneella?



Leikkasin takin helmasta pois 10 cm,
halusin lyhentää sitä.
Nyt pääsen myös kätevästi
vuorin ja päällyskankaan välistä
ompelemaan liinoja.



Kätevästi?



Tämän paksun rinkulan
ompelin käsin.



Hyvältä näyttää.

Vai näyttääkö?
Pitsiliinat on lätkitty villakangastakkiin.
Kaipasin jotain yhdistävää tekijää.



Kokeilin kirjoa omⒶnnäköistä.

Vaaleanpunainen ja pitsit
alkoivat ärsyttää hempeydellään ;)

Aikani kokeiltuani erilaisia ronskeja pistoja,
purin ne kaikki pois.
Jälki näytti käsityön raiskaukselta.




Vaihdoin kirjontalangan puuvillaksi
ja pistot asiallisemmiksi.
Mustasta väristä en halunnut luopua,
onhan takin vuorikin musta.



Ja koska tämä yksi musta rinkula
on (väkisin) mukana ;)





Kurkistus takin sisään.





Hihoihin ajattelin nauhoja, teknisistä syistä.
Niihin ei pääse kunnolla
vuorin ja päällyskankaan välistä
 pyörylöitä ompelemaan.



Täytyy tunnustaa,
että osa virkatuista liinoista meni väärinpäin
ja näköjään tämä nauhakin ;)





Nappilöytö kirpparilta, eikö vain?



Mariian tekemä rhodoniittikoru, ONNIMYLLY
kruunaa mun kevätlookin :)

~

Tuosta ei taida tulla käyttötakkia,
sanoi kotikriitikko keskeneräisestä työstä.

Vaan minäpä olen jo ulkoiluttanut tätä ;)





















Entäpä jos olisinkin ommellut pitsiliinat näin,
ensimmäisen suunnitelman mukaan?


11 kommenttia:

  1. hehhe.. aikamoinen pitsihässäkkä :)

    VastaaPoista
  2. Sä oot NIIN huippu :) Minusta tuo on aivan mahtava, ja kyllä, ulkoiluttamaan vaan. Todellakin kakkosversio on parempi ;)

    VastaaPoista
  3. Ei hemmetti. Ihan mieletön takki! Eipä ole koskaan tullut mieleen lätkiä pitsiliinoja takin kylkeen. Ihana idea ja lopputulos on erikoinen, mutta hyvällä tavalla. :)

    VastaaPoista
  4. Upea siitä tuli. Aivan mielettömiä inspiraatioita täällä blogissasi. Tykkään :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihmiset!

    Olen nähnyt vaikka minkälaisia
    vanhoista pitsiliinoista tehtyjä vaatteita kesämekoista teatteripukuihin.

    Halusin vain tehdä ideasta
    oman versioni.

    VastaaPoista
  6. Tännän minut pysäytettiin kadulla,
    kun kävelin pitsiliinatakki päällä.

    'Voi kun upea! Ihana takki sinulla. Saako katsoa? Itsekö olet tehnyt? On kyllä hieno.'

    Tuleehan tuommoisesta hyvä mieli,
    vaan aina ei ole semmoinen päivä, että jaksaisi kadulla esitellä omia vaatteitaan tuntemattomille ;)

    Tosin, en usko että huonona aamuna valitsisinkaan päälleni pinkkiä pitsiliinatakkia, vaikka juuri silloinhan
    se kannattaisi laittaa?!

    VastaaPoista
  7. Tuossa on jotain sotilaallista (pitsiliinamaisella tavalla) ja ehkä siksi miellyttää naisen silmää, että koskapa univormut ei päätä kääntäis...? ;D

    VastaaPoista
  8. Sotilaallisuus taitaa tulla tuolin selkänojasta, mulla ei ihan noin
    hyvä ryhti ole ;D

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että pitsiliinat pääsevät uudelleen käyttöön. Nuorena noita virkkasin, tiedän, että paljon työtä on yhdessä liinassa.
    Olen ostanut noita pieniä liinoja myös kirppareilta, käytän niitä arkojen posliinien ja lasiasettien välissä, eivät pinnat naarmuunnu, kun pinossa on säilytettävä.

    VastaaPoista