Jokakeväisistä lempiväreistäni,
trendeistä piittaamatta, on kanerva.
Tai marjapuuro, vispipuuro, puolukkapuuro.
Kissankielenvärinen pinkki.
Kaupoissa ei ollut
kissankielenväristä kevättakkia.
Päätin uudistaa vanhan
villakangastakkini
käyttämällä kattivärikartan
muita sävyjä,
mitä löytyi pitsiliinavarastostani.
Halusin löytää paikan myös virkkaamalleni
käsittämättömälle rinkulalle.
Asettelin hartioille äidilta saamani pitsiliinat.
Pääsevät paraatipaikalle.
Mitenköhän nämä olisi parasta kiinnittää,
käsin vai koneella?
Leikkasin takin helmasta pois 10 cm,
halusin lyhentää sitä.
Nyt pääsen myös kätevästi
vuorin ja päällyskankaan välistä
ompelemaan liinoja.
Kätevästi?
Tämän paksun rinkulan
ompelin käsin.
Hyvältä näyttää.
Vai näyttääkö?
Pitsiliinat on lätkitty villakangastakkiin.
Kaipasin jotain yhdistävää tekijää.
Kokeilin kirjoa omⒶnnäköistä.
Vaaleanpunainen ja pitsit
alkoivat ärsyttää hempeydellään ;)
Aikani kokeiltuani erilaisia ronskeja pistoja,
purin ne kaikki pois.
Jälki näytti käsityön raiskaukselta.
Vaihdoin kirjontalangan puuvillaksi
ja pistot asiallisemmiksi.
Mustasta väristä en halunnut luopua,
onhan takin vuorikin musta.
Ja koska tämä yksi musta rinkula
on (väkisin) mukana ;)
Kurkistus takin sisään.
Hihoihin ajattelin nauhoja, teknisistä syistä.
Niihin ei pääse kunnolla
vuorin ja päällyskankaan välistä
pyörylöitä ompelemaan.
Täytyy tunnustaa,
että osa virkatuista liinoista meni väärinpäin
ja näköjään tämä nauhakin ;)
Nappilöytö kirpparilta, eikö vain?
Mariian tekemä rhodoniittikoru, ONNIMYLLY
kruunaa mun kevätlookin :)
~
Tuosta ei taida tulla käyttötakkia,
sanoi kotikriitikko keskeneräisestä työstä.
Vaan minäpä olen jo ulkoiluttanut tätä ;)
Entäpä jos olisinkin ommellut pitsiliinat näin,
ensimmäisen suunnitelman mukaan?