Käpy ja Puuvilla - kohtalotoverit

Käpy ei saanut 

silmiään irti...

...kauniisti paahtuneesta 

Puuvillasta.

Puuvilla 

ei oikein ymmärtänyt, 

mitä hienoa Käpy näki 

epätasaisesti ruskettuneessa 

ulkokuoressa...

...eikä se halunnut 

kertoa miten...

...siis koekuvauksista.

Käpy kiikutti jo kukkaa... 

 ...ihastukselleen.

Se luritteli lempeään...

eikä myöskään halunnut kertoa itsestään...

...siis omista tämän kesän

(kuvaus)kokemuksistaan.

Tietokirjailija 

työssään ';D

Eksyinkö mä aiheesta?

 Mikään ei ole ikuista?

                               

Puuvillakin unohti, 

mitä sen oli pitänyt lahjakakkaralla tehdä!

Se sopersi tykkäväänsä  eniten 

mykiön fraktaalikuviosta...

...ja ehkä hieman 

Kävyn samantyyppisestä, suomuisesta...

ulkokuoresta.

Kumpikin tunsi, 

että tässä kohtaamisessa on 

jotain syvällisempääkin.

Molemmat olivat hiljaa...pussaillen 

ja päättivät nauttia loppukesästä,

olla miettimättä menneitä tai 

muita rautalankalampaita

 - ja varsinkin tekeillä olevaa 

omA KOPPA-kirjaa ;)