omA KOPPA

omA KOPPA

ENCORE 2




Laskelma.



Kokeilu.


Toinen kokeilu.



Päätös.

Isoäidinneliövariaatio:
2 pylvästä, 1 kjs...
kulmissa 2kjs.



Valmis.



Kostutin. Venytin.




Ompelin käsin.
Kiersin kiinteillä ketjusilmukoilla.
Lanka loppui.






Torkkupeitoksi tätä ajattelinkin.



Vartti riitti ;)



Blogin katselukerrat kuukaudessa 
ovat nousseet reilusti yli 100 000 
ja vmsomakoppa-FB-sivujen
kävijätietokäyrä oli tänään 
vielä huikeammassa nousussa 
tähän viime viikkoiseen kuvaan verrattuna?!

Kannattaa laittaa blogi piiiitkälle tauolle ''';D

~

Olen tyytyväinen.
Blogi toimii IDEAPANKKINA.

Ainakin kolmena kertana töissä
etsiessäni mallikuvia,
kerran hakiessani netistä runoa,  
olen päätynyt omAn KOPPAani ;D




ENCORE



Lempiväri.



 Karnaluksista ostin.



Kokeilin.



Virkkasin sittenkin.



Seiskan koukulla.



Kuten tämänkin.


Lanka loppui...



Isoveli auttoi.



Hupun puolikas.



Ompelin käsin.



Reunustin pylväillä.





Virkkasin ketjutikkiä 
etukaistaleiden molemmille puolille
ennen vetoketjun ompelua.



Sik sak.












Taskut ja helma 
meni kiinteillä silmukoilla.












KIITOS viime viesteistä, 
kommenteista ja kannustavista sanoista!

Haluan oikaista pari asiaa:
INTO ei ole kadonnut minulta mihinkään. 
Virkkasinhan ennen bloggaamistakin, 
ja niin teen nytkin, en vain julkisesti.

Vastoinkäymisiä?!
Niitähän on joka päivä, se on ELÄMÄÄ.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut.

Itse asiassa toivon, että tapahtuisi ;)


VMS

Keskeneräinen...




Aarrearkku, kirpputori,  
Kotka.




Vuosi taisi olla 2011.





Olin inspiroitunut.



Naureskelin niiteille.









Jätin tuolin hautumaan
parvekkeelle.




Kului kuukausi.
Tai kaksi.



Sain hankittua verhoilukankaan.



Tai kaksi.



Tuli joulu...



...ja tuoli jäi verhoilematta.



Tuoli jäi parvekkeelle koko talveksi.



Tuoli tuli bussilla Helsinkiin.
Lumipyryssä roudaamisesta ei ole kuvaa ;)



Taisin istua siinä koko talven, 
ennenkuin tutustuin ostokseeni tarkemmin.



Vuosi vaihtui.


















Tuli kevät.



Tuli kesä.






Tuli seuraava syksy.




Toinen joulu lähestyi.





Löysin verkaa 
verhoilukankaaksi.













Ostin verhoiluniittejä.






En muista, mitä tässä kohtaa tapahtui...

...tai muistanpas, 
mutten haluaisi muistella.



Verhoilunastojen alta 
olisi pitänyt paklata ennen maalausta.
Tuoli oli rei'itetty niin täyteen, 
ettei siihen voinut lyödä nastoja vieri viereen, 
tai edes parin sentin välein.

Siinä selitys
aikaisemmille 'juoponnaulauksille'.



Katti on tehnyt talven aikana 
 omat revinnäistyöt 
verkakankaaseeen.



Ja pinnoittanut sen myös.



Taas on tulossa kevät.

Nostin tuolin paraatipaikalle olohuoneeseen.
Se ei satu enää silmään.
Verhoilunastat eivät tule uniin.

Vieraita täytyy vaan joskus varoittaa istumasta...
katin karvoittamalle valtaistuimelle.



Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä(ni), 
ainakin yhden tuolin verran!?


Mikä tässä maailmassa 

ei olisi/jäisi kesken?!


Postaus jää nyt kesken...

blogi menee tauolle.




~



KIITOS tähänastisesta matkasta

kanssakulkijoille, 
roudarille ja revinnäistyöntekijälle. 

On mietintätauon paikka.



Virpi