Innostuin joulukalenterista joulukoppakalenterin myötä.
Miksen teksisi omaan kotiin kalenteria,
vain aikuisille!?
En halunnut taskullista seinävaatetta,
joten valitsin seuraavaksi suosituimmat kalenterimatskut,
tulitikkuaskit.
Laatikoista tuli ensimmäisenä mieleen Salvador Dali
ja tulitikuista siihen perään, hänen teos 'Palava kirahvi'.
Kalenterin muoto alkoi hahmottua.
Romukoppani oli kamalassa sotkussa,
täynnä pieleen väänneltyjä rautalankoja
ja muita keskeneräisiä 'saksivirityksiä'.
Päätin hyödyntää ne kaikki
ja siivota samalla koko sotkun.
Mielenkiintoisimmat tekemäni kierrätysmatskutuotteet
ovat syntyneet juuri näin.
Järjestän roskat ja romut uudelleen,
jonkun yhteisen nimittäjän turvin.
MATERIAALIT:
Darwi-massa
plakaattivärit/peitevärit (musta+kulta)
rautalanka + muu rautaromu
kuumaliima
paperirullat
~
Ajattelin alunperinkin jättää askit auki
ja laittaa niihin viestejä sisälle.
Maalin kuivuttua ne jäivät pysyvästi auki,
joten mitään muita yllätyksiä
noihin ei olisikaan voinut sujautella.
Mitä sisältää joulukalenterin
25.tupakkirulla?
Entä nuo muut?
Koska avaamme rullat vuorotellen,
täytyisi niiden sisältö olla
kummalle tahansa hyvää mieltä tuottavaa.
Ei siis työlistoja tai jouluaskareita ;)
Rakkausrunoja? Lupauksia?
Mietelauseita? Kehuja? Pusuja?
Jotain, mikä kantaa parisuhdetta eteenpäin?
Lootat pitäisi olla numeroitu
ja kumpikin kirjoittaisi viestejä toiselle,
toinen parillisiin ja toinen parittomiin laatikoihin.
Kumpi meistä on pariton :D
En siis numeroinut lootia.
Rullat voi ottaa järjestyksessä kiipemällä reittä pitkin;)
jos haluaa nimenomaan tästä kalenterista
nähdä helposti, monta yötä on jouluun.
Ne voi ottaa myös mielivaltaisessa järjestyksessä
ja niiden paikkoja voi käydä salaa vaihtelemassa,
jos epäilee toisen kurkkivan sisältöjä :D
Nähtäväksi tai paremminkin kuultavaksi jää,
minkälaista keskustelua tämä tuotos saa aikaan
meidän yhteisessä joulunalusajassa
- ja tuottiko se toivottua hyvää mieltä.
~
Ai niin. Mihin päädyimme!?
Itse pidin tärkeänä vain sitä,
että avausvuorossa olevaa ei velvoiteta mihinkään,
vaan hän saa - ja nauttii saamastaan.
Kirjoitin ensimmäiseen lappuun huumorimielellä:
'saat piparia'
Ajatus oli kaksimielinen, tietysti,
ja jos kirjoittamani lappu olisi osunut kohdalleni,
olisin saanut ...Anna-tädin piparipussin.
Ei toimi. Lappu velvoittaa toisen tekoihin.
Eikä ollut mitään yllätystä saada jotain,
minkä saisi joka tapauksessa.
Päädyimme kolmen tunnin! keskustelujen jälkeen siihen,
että lapussa lukee vain yksi sana,
vaikka HEDELMÄ
ja sen päivän aikana päätämme keskenämme,
miten tulkitsemme sanan
ja kuinka päivän 'tehtävä' hoidetaan :)
~
Joulukalenteri on jo itse asiassa tehnyt tehtävänsä.
Hyvä mieli tuli, hauskasta keskustelusta,
molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti