Eestin kaunein kahvila

Olemme perustaneet pari vuotta sitten

yhdistyksen

'Sininen AKATemia'.

Kaiken kauniin vuoksi - ja edistämiseksi.

(Meniköhän se määritelmä ihan noin!?;)

Viikonloppuna olimme Pärnussa, 

seitsemän akkaa. 

Yksin, kaksin, kolmin 

ja kaikki yhdessä.
Toreilla ja turuilla, 
kampaamoissa, kaupoissa ja kahviloissa.
Pihoilla ja rannoilla.

Kävimme Punaisessa tornissakin.

Sen pihalla oleva kahvila ei ollutkaan auki, 

joten suunnistimme toisaalle 

näyttelyn nähtyämme.

Kirjoitin vieraskirjaan ja jätin visiittikortin, 

jonka lukijani Johanna oli bongannut

varmaan seuraavana päivänä :)

Onkohan hän tehnyt rantaan tämän ;)

Sen voi tsekata varmaan myöhemmin 

'Johannan maailmasta' 
yhdestä suosikkiblogistani.


http://johannanmaailma-johanna.blogspot.com/

Tähän teki mieli kirjoittaa 'om'.

Nyt haaveilut (ja talokuvat) taka-alalle.
Tämän matkan vaikuttavin juttu mun piti näyttää.

Ruut Huimerindan valokuva, 

Eestin kauneimmaksi valitun kahvilan eteisessä.

Teretulemast!

Mikä onkaan mun suosikkikuva?

Kuvan tyttö on ensimmäistä kertaa Pärnussa, 
sen nimen mukaan. 
Minä taas...en jaksa edes laskea.

Loppuiko mun kamerasta akku ';/

Onneksi sain tämän vielä muistiin. 

Maltoinko mä tehdä Pärnusta jutun 

ilman merikuvia ';)

Ainakin yhden torimummon käsityöt

on pakko näyttää, luvan kanssa.




Kiitos ystävät - ja Pärnu.
Ideapankki ja maha on pullollaan herkkuja :)

VMSomⒶ muistikirja

 Valkoisista nahkahousuista,

mistä tein kassin,  

jäi vielä suiruja ;)

Lehdokki taisi sanoakin,

että jää mielenkiinnolla odottamaan,

mitä niistä teen.

Punoin kopan,

ei vaan muistikirjan kannet.

työvaiheet postauksessa:

KIRJANKANNET (musta nahkakantinen kirja)

kts. postaus VISIITTIKORTTI

Käytin leimasinvärinä permanent-tussia.

Se pysyy nahkakansissakin.

Kynä ja koukku kulkevat kätevästi mukana

nahkapäreiden välissä.

 Virkan ja virkkaan muistikirjaan

mun seuraavat IDEAPANKKI-asiat :)

VISIITTIKORTTI

Näin uutissa jutun visiittikorttinäyttelystä.

http://www.oululehti.fi/etusivu/karvainen_n%C3%A4yttely_avautuu_5063402.html

Miten hauska tapa jättää itsestään kuva lähtiessään kyläilemästä!

Noissa korteissa ei ollut nimiä, toisin kuin nykyisissä käyntikorteissa,

sillä kyllähän jokainen omat vieraansa tunsi.

Ihastuin ajatukseen NIMETTÖMÄSTÄ visiittikortista.

Yhteystiedothan vaihdetaan usein soittamalla

tyhjä soitto toisen puhelimeen,

josta hän voi poimia tiedot.

Käyntikorttikin taitaa olla jäämässä historiaan.

Entäpä jos haluat jättää itsestäsi jonkun 'jäljen', kun lähdet?

En tahdo raapustaa avaimilla puistonpenkkiin nimeäni.

Tai vetäistä spraylla omA*-logoa betoniseinään.

No joo, tämä onkin omA laituri ;)

Aina ei ole tarvis jakaa puhelinnumeroa tai osoitetta.

Mutta jotain kuitenkin voisi olla mukava antaa

kangaskaupan myyjälle, kuka palveli minua hyvin.

Tai jättää vaan salaa 'ympäristötaidetta' jälkeensä

johonkin sopivaan paikkaan.

Maalasin koppani valkoiseksi.

Nyt lähden puhtaalta pöydältä ideoimaan ;)

Liian vähän informaatiota?

Liian omA-hyväinen ?

Lapsellinen?

Tuo koppa voi sisältää mitä vaan.

Blogiosoite kortissa on hyvä,
löytäjä pääsee ideapankkiin :)

Tylsä? Vakava?

Blääh!

Olisko vanha kuva sittenkin parempi?

Tuossa ovat tärkeimmät vihjeet
tekemisistäni ja kopan sisällöstä,
kynä ja koukku.

~ mietintätauko ~

Tähän antiikkiseen albumiin
kerättiin varmaan visiittikortteja joskus aikoinaan.
Ainakin kuvapaikan koko on oikea.

Ajattelin sitä samaan tarkoitukseen,
kun ostin ja muokkasin lahjaa. 
Se on tarkoitettu kaverieni mökille vieraskirjaksi.

Tykkäsivät :)




Olisko tässä tarpeeksi omAn-näköisiä vihjeitä ;)

Word-pohja,

8 korttia mahtui A4:lle.

50 visiittiä / A2 kartonki

 

Liiihihihiiiiimaa :D

Isän vanhalla valokuvaleikkurilla

työ kävi kätevästi.

Nähtäväksi jää,

kuka näitä löytää ja mistä ;)