Näin uutissa jutun visiittikorttinäyttelystä.
Miten hauska tapa jättää itsestään kuva lähtiessään kyläilemästä!
Noissa korteissa ei ollut nimiä, toisin kuin nykyisissä käyntikorteissa,
sillä kyllähän jokainen omat vieraansa tunsi.
Ihastuin ajatukseen NIMETTÖMÄSTÄ visiittikortista.
Yhteystiedothan vaihdetaan usein soittamalla
tyhjä soitto toisen puhelimeen,
josta hän voi poimia tiedot.
Käyntikorttikin taitaa olla jäämässä historiaan.
Entäpä jos haluat jättää itsestäsi jonkun 'jäljen', kun lähdet?
En tahdo raapustaa avaimilla puistonpenkkiin nimeäni.
Tai vetäistä spraylla omA*-logoa betoniseinään.
No joo, tämä onkin omA laituri ;)
Aina ei ole tarvis jakaa puhelinnumeroa tai osoitetta.
Mutta jotain kuitenkin voisi olla mukava antaa
kangaskaupan myyjälle, kuka palveli minua hyvin.
Tai jättää vaan salaa 'ympäristötaidetta' jälkeensä
johonkin sopivaan paikkaan.
Maalasin koppani valkoiseksi.
Nyt lähden puhtaalta pöydältä ideoimaan ;)
Liian vähän informaatiota?
Liian omA-hyväinen ?
Lapsellinen?
Tuo koppa voi sisältää mitä vaan.
Blogiosoite kortissa on hyvä,
löytäjä pääsee ideapankkiin :)
Tylsä? Vakava?
Blääh!
Olisko vanha kuva sittenkin parempi?
Tuossa ovat tärkeimmät vihjeet
tekemisistäni ja kopan sisällöstä,
kynä ja koukku.
~ mietintätauko ~
Tähän antiikkiseen albumiin
kerättiin varmaan visiittikortteja joskus aikoinaan.
Ainakin kuvapaikan koko on oikea.
Ajattelin sitä samaan tarkoitukseen,
kun ostin ja muokkasin lahjaa.
Se on tarkoitettu kaverieni mökille vieraskirjaksi.
Tykkäsivät :)
Olisko tässä tarpeeksi omAn-näköisiä vihjeitä ;)
Word-pohja,
8 korttia mahtui A4:lle.
50 visiittiä / A2 kartonki
Liiihihihiiiiimaa :D
Isän vanhalla valokuvaleikkurilla
työ kävi kätevästi.
Nähtäväksi jää,
kuka näitä löytää ja mistä ;)
