omA KOPPA

omA KOPPA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhoilu. Näytä kaikki tekstit

PEILI












Mitä mä tein liituviivojen lisäksi?



Verhoilin bassolle kaverin.



Ompelin ja ripustin 
taas yhdet pellavaverhot.






Päällystin kissan pedin.




Muistelin menneitä kuvajaisia.





Hämäräläppäri




Töiden jälkeen...
pitäis jaksaa tehdä töitä.



Mulla meni hermot...



...kun näkö alkoi hämärtää.



NYT mä alan...
perata kesä kuvasatoa, miettiä
tarinoita ja kirjoittaa.

Huomasitteko muuten...



...mitä tein ennen 
kirjoittamisen aloittamisen miettimistä?!



Jostain syystä oli 
motivaatio kohdallaan
verhoilla tämä tuoli loppuun.



Työtuoliksihan tämän aikoinani hankin.


Tuolin tarina:



Miksi tähän on nyt 
niin vaikea istua?! ;)

Miksi on niin vaikea 
myöntää tarvitsevansa 
jatkuvasti lukulaseja?! ;)




Keskeneräinen...




Aarrearkku, kirpputori,  
Kotka.




Vuosi taisi olla 2011.





Olin inspiroitunut.



Naureskelin niiteille.









Jätin tuolin hautumaan
parvekkeelle.




Kului kuukausi.
Tai kaksi.



Sain hankittua verhoilukankaan.



Tai kaksi.



Tuli joulu...



...ja tuoli jäi verhoilematta.



Tuoli jäi parvekkeelle koko talveksi.



Tuoli tuli bussilla Helsinkiin.
Lumipyryssä roudaamisesta ei ole kuvaa ;)



Taisin istua siinä koko talven, 
ennenkuin tutustuin ostokseeni tarkemmin.



Vuosi vaihtui.


















Tuli kevät.



Tuli kesä.






Tuli seuraava syksy.




Toinen joulu lähestyi.





Löysin verkaa 
verhoilukankaaksi.













Ostin verhoiluniittejä.






En muista, mitä tässä kohtaa tapahtui...

...tai muistanpas, 
mutten haluaisi muistella.



Verhoilunastojen alta 
olisi pitänyt paklata ennen maalausta.
Tuoli oli rei'itetty niin täyteen, 
ettei siihen voinut lyödä nastoja vieri viereen, 
tai edes parin sentin välein.

Siinä selitys
aikaisemmille 'juoponnaulauksille'.



Katti on tehnyt talven aikana 
 omat revinnäistyöt 
verkakankaaseeen.



Ja pinnoittanut sen myös.



Taas on tulossa kevät.

Nostin tuolin paraatipaikalle olohuoneeseen.
Se ei satu enää silmään.
Verhoilunastat eivät tule uniin.

Vieraita täytyy vaan joskus varoittaa istumasta...
katin karvoittamalle valtaistuimelle.



Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä(ni), 
ainakin yhden tuolin verran!?


Mikä tässä maailmassa 

ei olisi/jäisi kesken?!


Postaus jää nyt kesken...

blogi menee tauolle.




~



KIITOS tähänastisesta matkasta

kanssakulkijoille, 
roudarille ja revinnäistyöntekijälle. 

On mietintätauon paikka.



Virpi