Omakuvatyöpaja EMMAssa

kuva: Pirjo Pihkala

Vierailulla WeeGee-talossa ja EMMAssa, 

Joseph Beuysin näyttelyssä

oppaana Oona Heinänen.

Vielä vilkaisu peruskokoelmiin ja...

...Oona Heinäsen (Aalto university) omakuvatyöpajaan.

Tuntui ihanalta, 

kun joku toinen oli valmistellut 

ja kattanut pöydän valmiiksi.

Piirsimme ensin verryttelyksi omakuvan 

silmät kiinni (valkoinen paperi, musta kynä)

ja toisen vasemmalla kädellä.

Valmiilla kalvokuvilla 

sai myös leikkiä.

Pöydällä olevan peilin avulla

 sai otettua selfien.

Pystyisinkö jo keskittymään...?

piirtämiskuvat: Tanja Kanttikoski

En huomannut  kuvaamista.

Milloin minulle riittäisi vain yksi!? ;)

Hauskaa!

Yritin sovittaa naamani 

piirtämieni ääriviivojen sisään.

Ilman lukulaseja se ei oikein onnistunut...

...ja kuvista tuli taiteellisimpia kuin olin ajatellut.

KIITOS antoisasta museopäivästä :)

PEILI

Mitä mä tein liituviivojen lisäksi?

Verhoilin bassolle kaverin.

Ompelin ja ripustin 

taas yhdet pellavaverhot.

Päällystin kissan pedin.

Muistelin menneitä kuvajaisia.

Kuvausvaruste

Mikä tämä on?

Minkä kokoinen tämä on?

Tarvitsen tätä  
apuna kuvatessani itseäni pokkarilla.

Canon IXUS

Katson sen avulla, 
että osun edes osittain kuvaan.

OLYMPUS E-PM1

Tämän avulla voin kuvata uuden kamerani...
hups, tarkennus osuikin taustaan ;D

Jalustan ohella 
tämä on tärkein kuvausvarusteeni.

Muotokuvatyöpaja Ateneumissa

Vielä ehtii...

Olemme tehneet Sinisellä verstaalla

Ateneumin kanssa yhteistyötä.

Museolta otettiin meihin yhteyttä 

ja kysyttiin ehdimmekö vielä 

katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyn 

ja osallistumaan muotokuvatyöpajaan.

Aloitustehtävänä 

piirsimme vastapäätä istuvan ihmisen, 

katsomalla vain hänen kasvoihin.

Omaan työhön ei saanut vilkuilla.

Istuimme työkaverini Pirjon kanssa naamatusten.

Näyttelykierroksen jälkeen pääsimme tositoimiin

kuvataiteilija Marjo Levlinin opastuksella.

Meille oli laitettu telineet 

peileineen ja spotteineen valmiiksi.

Totesimme Pirjon kanssa, 

että edellisestä hiilellä piirretystä omakuvasta 

taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta...

Aika karmaisevalta tuntui 

hikisen päivän ja hälyisän näyttelykierroksen jälkeen

heittää julma spottivalo ohimolle ja katsoa peiliin.

Tunnin verran kuitenkin tuhrattiin tunnollisesti.

Sain palautteeksi, 

että noin mustaa ja vahvaa viivaa 

ronskisti käyttävän työssä 

näkyvät myös kaikki virheet yhtä voimakkaina.

Lisäksi todettiin, 

että olin onnistunut vangitsemaan omakuvaani 

mustalaisvaikuitteisen ulkonäköni.

Itse en pysty katsomaan kunnolla tuota kuvaa silmiin, 

koska ne näyttävät humalaisilta.

Käytin myös  ronskisti säämiskää.

~

KIITOS ATSKI - hyvin järjestetystä ja asiantuntevasta työpajasta.

RUUVAILUJA

Halusin tuolin seinälle. 

Olin nähnyt kuvan 

jossain sisustuslehdessä 

vastaavanlaisesta 'hyllystä'.

Sopivan isojen ja yksinkertaisten 

koukkujen löytäminen vei aikaa.

Samoin poranterien, proppujen 

ja niihin sopivien ruuvien.

Kätevä laskutaso!?

Nyt kun kivipora, imuri, ruuviväännin 

ja kaikki nippelit olivat esillä, 

kiinnitimme pari muutakin asiaa

mm. keramiikassa tekemäni sarvet  - joita mieheni inhoaa ;)

Eteisen suuren kokovartalopeilin 

( ja muutaman hyllynkin)

kundit olivat kiinnittäneet aiemmin 

merkkaamiini paikkoihin.

Virpin NIKSI:

Laita vatupassi peilin yläreunaan 

ja stumpit peilin taakse ruuvien paikalle. 

Paina peili kiinni seinään, 

porattavien reikien paikat merkkaantuvat tuhkalla :)

Valkoisilla kiviseinänauloilla 

saan eleettömiä ripukstuksia.

Umpan ja Lumpan pikkutuoli 

jää lattialle.

Mietin 

maalaanko osan puunvärisistä tavaroista valkoiseksi.

Eiväthän nuo antiikkia ole.