Kun aloitin blogini,
ajatus oli tehdä itselleni
ideapankki.
Kuvasin kättentöitäni,
tein jotain ohjeita (ajatellen työtäni)
ja latasin koneelle.
Varmaan talteen.
Arkistoon,
johon pääsen käsiksi,
vaikka muistitikku ei olisi matkassa.
Ja josta löydän nopeasti
kaipaamani matskut.
Onnistuin.
Monissa postauksissa oli 0 kommenttia.
Jatkoin silti.
Yritin houkutella
kavereitani ja sukulaisia lukijoiksi.
En onnistunut ;)
Sain muita lukijoita ja kommenttejakin.
Silti kiukuttelin palautteen vähyydestä.
Ja Bloggerin kenkkuilusta ;)
Nyt olen omasta mielestäni oppinut
olemaan rauhassa *omAssa Kopassani*.
Uusia lukijoita tulee ja palautetta
vanhoihinkin postauksiin,
sanoisinko... riittävästi ''';)
Vaikka jatkan
vanhaan tylyyn? malliin,
eli en ole hirmuisen puhelias
ja osallistu haastetehtäviin
vastailemalla annattuihin kysymyksiin etc.
kirjoitan vain oman artefaktin alle...jotain pientä,
ja kommentoin satunnaisesti,
nautin täällä olosta.
Saan intoa lukijoiden kommenteista,
mietin niitä, kerään korvan taakse
ja inspiroidun toisten tekemisistä ja sanomisista
yhtä lailla kuin omistani ;D
Kun pieni viisari menee mustalle,
mun täytyy lopettaa bloggaaminen - ja kun se tulee taas
harmaan!? arjen puolelle,
mun on aika herätä, nousta ja lähteä...ihan oikeisiin töihin.
~
Kiitos innostamisesta
tuntemattomille lukijoille, tukijoille
~ ja vekkarin villatakki-ideasta
tälle yhdelle hullulle virkkaajalle: