Kantapään kautta

Minulta kysytään 

paljon ohjeita.

Blogia perustaessa

ajattelin jakaa vain ideoita.

 Ja kuvia  tekemisistäni.

Tai siitä mistä idea lähti.

Tunnustella materiaaleja.

Suunnitella väriyhdistelmiä.

Miettiä mustaakin.

Suunnitella muotoja 

ja raitojen rytmiä:

pitkä vai lyhyt, 

kapea vai leveä, 

pyöreä vai lituska, 

iso vai pieni...

...miten pitkä, kuinka iso.

Keksiä ratkaisuja.

Vinkata ja linkata.

Kuvata ja esitellä valmiit.

Liittää mukaan ajatuksenpoikanen...piste.

~

Miksen mä pysy 

tässä suunnittelemassani ruodussa?!

Piirrän seuraavaksi sukan pöytään, 

jos lukijat sitä pyytävät :D!

Missä menee mun raja?

Kainalossa varmaan, 

jos sukista puhutaan ';D?

Kaikkiko mun pitää oppia 

kantapään kautta ;)?

KULTALEVY

Suomessa kultalevyn saaminen

 edellyttää 10 000 myytyä levyä.

kuva: Pirjo Pihkala

Platinalevyn saa 

kun levy myy 

tuplakullat.

20 000 kpl.

kuva: Pirjo Pihkala

Timanttilevyn ansaitsemiseksi täytyy myydä...

...50 000 kpl.

Kukas sen ketunhännän nostikaan...

ellei virkkaaja itse ;D?

~

KIITOS 

lukijoille, tukijoille, 

katsojille, kommentoijille ja kanssavirkkaajille.

On ollut ILO jakaa ILMAISEKSI, 

eikä meillä lasketa ;)

VMS

virkattu VEKKARI

Kun aloitin blogini, 

ajatus oli tehdä itselleni 

ideapankki.

Kuvasin kättentöitäni,

 tein jotain ohjeita (ajatellen työtäni)

ja latasin koneelle.

Varmaan talteen. 

Arkistoon,  

johon pääsen käsiksi, 

vaikka muistitikku ei olisi matkassa.

Ja josta löydän nopeasti 

kaipaamani matskut.

Onnistuin.

Monissa postauksissa oli 0 kommenttia.

Jatkoin silti.

Yritin houkutella 

kavereitani ja sukulaisia lukijoiksi.

En onnistunut ;)

Sain muita lukijoita ja kommenttejakin.

Silti kiukuttelin palautteen vähyydestä.

Ja Bloggerin kenkkuilusta ;)

Nyt olen omasta mielestäni oppinut 

olemaan rauhassa *omAssa Kopassani*. 

Uusia lukijoita tulee ja palautetta 

vanhoihinkin postauksiin,  

sanoisinko... riittävästi ''';)

Vaikka jatkan 

vanhaan tylyyn? malliin, 

eli en ole hirmuisen puhelias 

ja osallistu haastetehtäviin 

vastailemalla annattuihin kysymyksiin etc. 

kirjoitan vain oman artefaktin alle...jotain pientä, 

ja kommentoin satunnaisesti, 

nautin täällä olosta.

 Saan intoa lukijoiden kommenteista, 

mietin niitä, kerään korvan taakse

 ja inspiroidun toisten tekemisistä ja sanomisista

yhtä lailla kuin omistani ;D

Kun pieni viisari menee mustalle, 

mun täytyy lopettaa bloggaaminen - ja kun se tulee taas 

harmaan!? arjen puolelle, 

mun on aika herätä, nousta ja lähteä...ihan oikeisiin töihin.

~

Kiitos innostamisesta

tuntemattomille lukijoille, tukijoille 

~ ja vekkarin villatakki-ideasta 

tälle yhdelle hullulle virkkaajalle:

http://hossontosso.blogspot.com/search/label/Virkkaus