PALJONNEA - setelimekko

Kesken askartelujen...

Eihän 20€ ole paljon!?

Eikä rahalla saa...onnea?!

Voiko näin edes sanoa?! ;)

~

Jostain syystä

 Blogger ei anna mun kommentoida

 tai vastata teidän kysymyksiin vieläkään,

 joten tässä linkki origamimekon taitteluohjeeseen (video).

https://www.youtube.com/watch?v=yp3Aehoo-wI

Uusi kuvaustausta ja grillauskokeilut

Siivosin kesämökillä olevan

ompelunurkkani.

Laitoin uuden

kuvaustaustan seinälle.

Sen toinen puoli 

on valkoinen, 

toinen musta.

Painavahko levy kestää seinällä 

kahden naulan varassa nojaten.

Saan sen helposti käyttöön 

ja takaisin omalle paikalleen.

Mulla on samantyyppinen 

joka kodissa:

Helsingissä, Kotkassa 

ja Punkaharjulla.

Saatan kuvata samaan postaukseen 

(tai kirjan kuvitukseen)

tulevia työvaihekuvia 

monessa eri paikassa.

Minunkaan kaikki käsityöt 

eivät valmistu päivässä, 

vaan kuljetan niitä mukanani

 eri paikkoihin.

Yritän rauhoittaa kuvasarjoja

yhtenäisellä taustalla.

Mies grillasi tässä...

 ...raakamakkaraa, retiisejä, 

halloumia, paprikaa, tomaatteja 

ja juustolla täytettyjä herkkusieniä.

Mulla on oma 'grilli'.

HUPS!

 Kokeilin vaan...

 ...toimiiko...

...uusi kuvaustaustani ;)

Olen niin onnellinen...

ymmärtäväisestä miehestäni.

apilikossa

Nurmikko pitäisi leikata.

Apilameri kasvaa silmissä.

Ehtiihän sitä huomennakin.

Nyt voisin keskittyä onnen etsintään.

Onko se tuossa?

Ei ollut.

Ei vieläkään.

Joku on ottanut onnestani ;)

Ainokainen

Olen onnellinen toisen puolesta.

Hän on lahjakas tyttö.

Ahkera. Omatoiminen. Idearikas.

Oman tien kulkija, kenellä on arvot kohdallaan.

Puhun Netasta,

entisestä oppilaastani ateljee Sartoriassa.

Siksi tytöttelen ;)

Lahjakkaan nuoren kohdatessani,

toivon parasta.

Että hän pärjäisi

valitsemallaan käsityöläiskujalla.

Sitä toivon todella.

Ja sitten,

vuosien päästä, tapaamme ja

kuulen hyviä uutisia.

Netta oli opiskellut lisää,

perustanut oman *Ainokainen*-vaatemerkin

ja tekee työtä nyt sen eteen.

Hän on palkittu ekodesigneri

ja Ainokainen on saanut näyttely- ja palstatilaa

useissa foorumeissa ja lehdissä,

Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Viimeksi katsoin aamu-tv:stä Netan haastattelun.

Ja nyt kuulin uudesta nettikaupasta.

Arvatkaapa lämmittääkö :)

Seurailen Ainokaista.

Kuulun Ainokaisen FB-ryhmään,

luen Ainokaisen blogia,
katson kotisivuja

ja sitä kautta saan tietoa kaikista

lehtijutuista, näyttelyistä ja uusista paikoista,

mistä voi ostaa Netan

suunnittelemia ja toteuttamia tuotteita.

 http://www.facebook.com/group.php?gid=103094023832

http://oivalluksistaolevaisiksi.blogspot.com/

Ainokainen - Finnish Eco-design

www.ainokainen.fi

Kyllä me privaatistikin välillä kirjoittelemme,

kysyin Netalta esim. lupaa tehdä tämän postauksen :)

*Ainokaisen* krakaruusuke

kruunan mun työn.

Kuka voisi olla kannustamatta

noin kauniin krakaruusukkeen tekijää!?

Tai paremmin sanottuna,  

oppilaastani on tullut  mun opettaja :)

KRAVATTIMEKKO

Niksipirkon 'virka-asu' ;)

Fiilistä ukin vanhasta laulukirjasta - en voinut olla

laittamatta nuotteja tähän postaukseen, 

onhan Ainokaisella niistäkin tehtyjä tuotteita ;)

ONNEA ja menestystä Netta

ja Ainokaisen uusi nettikauppa!!!

http://ainokainen.shop.wosbee.com/

Ainokaisen tuotteita livenä,
Merimiehenkatu 18, Helsinki.

http://oivalluksistaolevaisiksi.blogspot.com/2011/04/punavuoren-uusi-helmi-boutique-18.html#comment-form

RUNOMEKKO

 

HILJAA!

Mun täytyi ottaa kuva

alkuperäisestä Eino Leinon runosta,

sillä olin kirjoittanut ja kirjaillut

sen niin monta kertaa väärin,

etten enää luottanut tässä kohdassa itseeni.

onrelllinen...?

Yksi jae tipahti matkasta.

Huomasin sen vasta, kun etupuoli oli valmis.
Takapuolella olevasta toisesta säkeestä
puuttuu yksi hiljaa-sana. Onkohan se minulle vieras ;)
Pahoittelen, Eino.

Kaikkein vaikein sana oli eläköhän.
Se ei meinannut taipua suuhun,
eikä ompelukseen.

Mietin samaan aikaan,

onko yhä niin,

että onnestaan ei kannata/saa pitää melua.

Kaunokirjoitus,

jonka minä olen koulussa oppinut,

on liian koukeroista ja työlästä kirjailtavaksi.

Uusi kaunokirjoitus taas on melkein tekstausta.

Olisin  joutunut katkomaan lankaa jatkuvasti.

Yhdistelin vapaasti

uusia ja vanhoja kirjaintyyyppejä,

jotta sain kirjailuun sopivaa jälkeä.

Neulalla ja langalla

ei niin helposti palata samaa viivaa takaisin.
Jäljestäkin tulee suttuista. 

Kirjoitin tekstin liidulla huopaan.

Ompelin villalangalla keskiaikaisia tikkipistoja.

Pikku-t
oli lapsena mun lempikirjain,

koska sillä oli hattu :)

Nykyisessä kaunokirjoituksessa

 ei hattuja enää näe.

Keksin pari onnen asiaa,
mistä suomalaiset iloitsevat avoimesti:

- raskaudesta, ensimmäisen 3kk:n jälkeen
- lapsen syntymästä, mistä ilmoitetaan lehdessä nimenannon jälkeen
- kihlauksesta ja omista häistä

Muista asioista ollaan HILJAA.
Ettei vaan manattaisi epäonnea esiin?
Ettei vaan herätettäisi kateutta kanssaihmisissä?
Pelosta, että hyvä (onni) loppuu lyhyeen?

~

Uskon, että Eino on kirjoittanut runon sarkasmi suupielessä.
Kuka nyt kaiken lisäksi yksin tahtoisi olla,
työkseen onnea kätkemässä ;)

'...eläköhän hiljaa, hiljaa vaan...'

Minkä viestin välitän,
jos puen tämän runomekon ylle?

Onko mulla onni?
Kätkettynä?


~ ja vielä:
tuossa EI lue 
Hell onni on ;)

kuva: Jarkko Sarjanen