Omakuva,
jota piirsin itse 3 minuuttia...
...jonka jälkeen nousin tuoliltani
ja siirryin piirtämään
seuraavaa muotokuvaa...
ja sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa...
kunnes olin taas omalla paikallani
omakuvani ääressä.
Jokaisen osallistujan
kädenjälki näkyy
jokaisen omakuvissa.
En miettinyt, onko näköinen.
Otin kuvasta kuvan
ja printtasin sen
mustavalkoisena.
Sujautin printin kankaan alle
ja jäljensin läpi.
Silitin taakse tukikankaan.
Ompelin...
Tuli mieleen ensimmäiset
koneompelut
ja ompeluajokortit.
Yritin pysyä viivalla,
mutta mopo vaan karkasi koko ajan.
Ompelu tuntui tosi vaikealta...kunnes tajusin,
että koneessa on paininjalka.
Toinen kortti tulikin ommeltua nätisti.
Kolmannessa...muistaakseni ajelin omia viivojani,
koska valmiskuva oli äärettömän tylsä.
Jostain syystä mulle ei tullut
koulun tekstiilikäsitöistä traumoja.
Tykkään edelleen ommella,
varsinkin vapaata viivaa
ilman käsiä - tai ilman painijalkaa.
En aio jatkotyöstää tätä...
edes keittiöpyyhkeeksi.
Tämä oli vain
vapaaviivapiirros ompelukoneella,
pieni aamuverryttely.
