Kävelyllä Kotkassa,
Keskuskadun veistospuistossa,
siis veistospromenadilla.
Onpas jollekin tullut kiire!
Laukkukasan vieressä on
piipittävä ääniteos.
Kävelen tässä turistina edestakas
fiilistellen teoksia.
Kimmo Schroderuksen työ on terästä.
Joku oli asettanut puisen sydämen
kommentiksi 'Aurinkoon katsojalle'.
Se en ollut minä!
Veistospuiston uusin hankinta.
'Pisaran meressä' rakentamista ehdin seurata
muutamana päivänä ohi kävellessäni.
Teos on siis pisaran muotoinen, sivusta ;)
Kädet vaan oli tuon sisällä!
Saahan näihin koskea!?
Onkohan 'Yönkulkija' haljennut pakkasessa?
Seuraavaksi bongasin
tiikerinraitoja taidekivessä.
Vai olivatkohan ne vain
kebab-kioskin pöydät ';/
Näitä kiviä voi pyörittää.
Ne estävät myös isojen autojen parkkeeraamisen
liian lähelle ensi-iltasoihtuja.
Tämä teatraalinen hahmo
on ihan mun lemppareita veistospuistossa.
Tämänkin tekijä on mulle tuntematon.
Ilmiselvä Kain Tapper.
Taas tuntematon tekijä.
Tekniikkakin, ellei tuo ole etsaus.
Olavi Lanua en voi olla tunnistamatta.
Olenhan ollut hänen opissakin kouluaikoina.
Tämän nimi oli muistaakseni 'Tarraantuminen'.
Kirjoitetaanko se noin!?
Tämmöisiä puureliefejä oli pitkin puistoa
muutama samanlainen.
Voikohan tuota soittaa?
Tätä ainakin voi!
Harmi, ettei tullut kapuloita mukaan.
Tästäkin lähtis varmaan mahtava ääni,
vai onko tuossa soittokielto?
Tämän teoksen kautta
pääsee aika syvälle?
Tästä taas voi saada hyvät sähärit!?
Tästäkään en löytänyt nimikylttiä.
Nimeäsin tuon itse rihmakiertämäksi.
Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää.
Olen tekstiilitaiteen ystävä.
'Tabula rasat' ovat myös suosikkejani.
Kuvasinko mä tämän hahmon oikeinpäin?
Tästä en voinut erehtyä.
Miina Äkkijyrkän peltilehmiä
olen nähnyt muissakin kaupungeissa.
Omakuva peltilehmän perseestä.
Tämä taitaa olla
veistospromenadin viimeinen teos?
Kiitos kanssakulkijoille,
kommentoida saa, jos joku teoksista puhutteli.
~
