SÄNKY

Satsasin sänkyyn.

Tein seinälle tilaa 

uusille ajatuksille.

Pois silmistä vanhat kirjaan tulevat työt.

Ei ihan kaikkia...

Mietin vielä joitakin kirjoituksia.

   Fiilistelen ja valitsen tulevia kirjan sivuja.

Hyvältä tuntuu - uusi sänkykin :)

O, merestä noussut

AAMUPIIRROKSET

Aloitamme Verstaalla 

työt nuorten kanssa

joka aamu 9.00.

Piirrämme 10 min.

Piirrämme sen aamun fiiliksiä.

Tai musiikkia, vaikka Beatlesin 'Abbey Roadia'.

Olemme piirtäneet suitsukkeen tuoksua...syysmyrskyä

ja tilaustyöhön liittyen, kuten kuvassa, hyvän mielen värejä.

Viritämme itsemme luovaan tilaan.

Verrytelemme piirtämällä.

Käymme läpi piirrokset. 

Jokainen saa sanoa tai olla sanomatta omasta työstään jotain.

Muut kuuntelevat. 

Töitä ei arvioida.

Jokaiselle annetaan mahdollisuus 

tulla kuulluksi ja nähdyksi, 

joka päivä, heti aamulla.

Myös kouluttajalle  - ja talossa oleville vieraille :)

Käymme piirrosten avulla läpi myös menneitä tapahtumia ja töitä.

 Kuvassa palautekeskustelun satoa

kansainvälisen mielenterveyspäivän tapahtumasta.

Olemme piirtäneet myös toisillemme.

Ja ihan muuten vaan.

10 minuuttia aamun alussa riittää 

tekemisen palon sytyttämiseen ;)

~

Toimisiko tämä kotona, 

aamukahvin yhteydessä?

Miltä näyttäisi 

yhtenä kokonaisuutena 

365 aamupiirrosta vuodelta 2011?

Oppisiko niistä...jotain?

Saisiko vastauksia?

Entä ideoita?

Mukavaa lauantaita kaikille :)

omⒶ ELÄMÄ

Virkavapaa-ajan 
'lopputyö'

aluillaan.

Sen nimi on vaatimattomasti

 omⒶ ELÄMÄ.

Istuin alas 

ja tunnustelin materiaaleja:

Päätin, että 
taustasävyt kertovat tietyn ajanjakson
yleisfiiliksestä 

ja värit kuvastavat 

merkityksellisä tapahtumia ja muistikuvia.



Työ alkaa navasta ja etenee spiraalina, 
ei vuosirenkaina ;)

Jokaiselle värille on 

omakohtainen merkitys:

Keltainen voi olla aurinkoa tai ampiaisenpisto.

Keltaista löytyi myös lapsuudenkotini keittiöstä ja kesämökiltä.

Pinkkiä ei voi tyttölapsi ohittaa!

Myöhemmin se tuo mieleen eksoottiset maat ja matkat.
Turkoosi tuo lähemmäksi, Egyptiin ja Välimerelle.

Punainen voi olla rakkautta, mutta myös raivoa.

Sininen merta, taivasta, ensimmäiset farkut,

rakkaani silmät (sekä kissani, että mieheni)

- tai työpaikkani, Sininen Verstas.

Ruskea tuoksuu puuöljylle, kitaroille ja mummovainaalle.

Kaikille muillekin tärkeille ihmisille löytyy oma väri.

Harmaa ei aina ole ankeutta, 

se merkitsee minulle myös vakautta ja rauhaa.

 Mikä kiiltää, ei välttämättä tarkoita aarteita ja rahaa ;)

Eikä mustakaan välttämättä ole synkkyyttä, ainakaan mulle.

Violetista alkaa Taidelukioaika.

Tumma kohta on kasaria...

nuoruutta ja ehdottomuutta, 
opiskeluasunnon sisustuksen ja oman vaatetuksen värejä.

Lapsuus ja nuoruus muisteltu...  

Onpa työläs projekti.

Elämä jatkuu...

Ai, mikä tästä tulee isona!?

Vai minusta ';)

Mun toive oli saada litistettyä se lasin väliin.

Vaan kun halkaisijaksi tuli 150cm, 

se taitaa jäädä haaveeksi.

Leikkasin pyöreästä 

terassimatosta sopivan kokoisen, 

huolittelin reunat teipillä 

ja kiinnitin oman elämäni siihen

sprayliimalla.

Aion naulata 'omAn ELÄMÄNI' seinälle.

Voin katsoa sitä, jos joskus tuntuu siltä, 

etten ole saanut mitään aikaiseksi ''':) 

 Voiko tästä sanoakaan, että 

se on valmis?

VEISTOSPROMENADI

Kävelyllä Kotkassa,

Keskuskadun veistospuistossa, 
siis veistospromenadilla.

Onpas jollekin tullut kiire!

Laukkukasan vieressä on 

piipittävä ääniteos.

Kävelen tässä turistina edestakas 

fiilistellen teoksia.

Kimmo Schroderuksen työ on terästä.

Joku oli asettanut puisen sydämen 

kommentiksi 'Aurinkoon katsojalle'.


 Se en ollut minä!

Veistospuiston uusin hankinta.

'Pisaran meressä' rakentamista ehdin seurata 

muutamana päivänä ohi kävellessäni. 

Teos on siis pisaran muotoinen, sivusta ;)

Kädet vaan oli tuon sisällä!

Saahan näihin koskea!?

Onkohan 'Yönkulkija' haljennut pakkasessa?

Seuraavaksi bongasin 

tiikerinraitoja taidekivessä.

Vai olivatkohan ne vain 

kebab-kioskin pöydät ';/

Näitä kiviä voi pyörittää. 

Ne estävät myös isojen autojen parkkeeraamisen 

liian lähelle ensi-iltasoihtuja.

Tämä teatraalinen hahmo 

on ihan mun lemppareita veistospuistossa.

Tämänkin tekijä on mulle tuntematon.

Ilmiselvä Kain Tapper.

Taas tuntematon tekijä. 

Tekniikkakin, ellei tuo ole etsaus.

Olavi Lanua en voi olla tunnistamatta. 

Olenhan ollut hänen opissakin kouluaikoina.

Tämän nimi oli muistaakseni 'Tarraantuminen'.
Kirjoitetaanko se noin!?

Tämmöisiä puureliefejä oli pitkin puistoa 

muutama samanlainen.

Voikohan tuota soittaa?

Tätä ainakin voi! 

Harmi, ettei tullut kapuloita mukaan.

Tästäkin lähtis varmaan mahtava ääni, 

vai onko tuossa soittokielto?

Tämän teoksen kautta 

pääsee aika syvälle?

Tästä taas voi saada hyvät sähärit!?

Tästäkään en löytänyt nimikylttiä.
Nimeäsin tuon itse rihmakiertämäksi.

Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää.

Olen tekstiilitaiteen ystävä.

'Tabula rasat' ovat myös suosikkejani.

Kuvasinko mä tämän hahmon oikeinpäin?

Tästä en voinut erehtyä.

Miina Äkkijyrkän peltilehmiä 

olen nähnyt muissakin kaupungeissa.

Omakuva peltilehmän perseestä.

Tämä taitaa olla 

veistospromenadin viimeinen teos?

Kiitos kanssakulkijoille, 

kommentoida saa, jos joku teoksista puhutteli.

~

Lisätietoa ja tarkennuksia voi katsoa täältä, 
tosin ihan kaikkia kuvaamiani teoksia ei sivuilla ollut!? 
Voihan olla, 
ettei uusimpia hankintoja ole ehditty vielä päivittää:


http://www.kotka.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=1008&menupath=519,1008