omA KOPPA

omA KOPPA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit

Lempiväriympyrä - TYYNYT




Koska olohuoneen uusi villamatto
on tummanharmaa...



...ja sohva vaalea...



...oli pakko miettiä, 
miten saan ne sopimaan toisiinsa.



Käytin väriympyrätyynyjen 
suunnittelun apuna 
 lempi<3värikarttaani ;)

Helmenharmaa sisustus



Tällä hetkellä 
mua houkuttelevat
rauhoittavat ja valoisat
helmenharmaat sävyt.



Leikkasin tekoturkiksesta 
hieman isommat palat.
Karvatyyny näyttää muhkealta.




Talvisohva, seinä...



...kaikki samaa sävyä 
eri materiaaleissa.



Innostuin...



...makuuhuoneen puolellakin.

Ostolakanat ovat toiselta puolelta (viskoosi)samettia, 
toiselta puuvillasatiinia.

Karvatyynyllä sängyn päädyssä on kissan...


...vakiopaikka.


Keskeneräinen...




Aarrearkku, kirpputori,  
Kotka.




Vuosi taisi olla 2011.





Olin inspiroitunut.



Naureskelin niiteille.









Jätin tuolin hautumaan
parvekkeelle.




Kului kuukausi.
Tai kaksi.



Sain hankittua verhoilukankaan.



Tai kaksi.



Tuli joulu...



...ja tuoli jäi verhoilematta.



Tuoli jäi parvekkeelle koko talveksi.



Tuoli tuli bussilla Helsinkiin.
Lumipyryssä roudaamisesta ei ole kuvaa ;)



Taisin istua siinä koko talven, 
ennenkuin tutustuin ostokseeni tarkemmin.



Vuosi vaihtui.


















Tuli kevät.



Tuli kesä.






Tuli seuraava syksy.




Toinen joulu lähestyi.





Löysin verkaa 
verhoilukankaaksi.













Ostin verhoiluniittejä.






En muista, mitä tässä kohtaa tapahtui...

...tai muistanpas, 
mutten haluaisi muistella.



Verhoilunastojen alta 
olisi pitänyt paklata ennen maalausta.
Tuoli oli rei'itetty niin täyteen, 
ettei siihen voinut lyödä nastoja vieri viereen, 
tai edes parin sentin välein.

Siinä selitys
aikaisemmille 'juoponnaulauksille'.



Katti on tehnyt talven aikana 
 omat revinnäistyöt 
verkakankaaseeen.



Ja pinnoittanut sen myös.



Taas on tulossa kevät.

Nostin tuolin paraatipaikalle olohuoneeseen.
Se ei satu enää silmään.
Verhoilunastat eivät tule uniin.

Vieraita täytyy vaan joskus varoittaa istumasta...
katin karvoittamalle valtaistuimelle.



Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä(ni), 
ainakin yhden tuolin verran!?


Mikä tässä maailmassa 

ei olisi/jäisi kesken?!


Postaus jää nyt kesken...

blogi menee tauolle.




~



KIITOS tähänastisesta matkasta

kanssakulkijoille, 
roudarille ja revinnäistyöntekijälle. 

On mietintätauon paikka.



Virpi