Palikkatesti

Mietin uutta kirjaani...

yritän hahmottaa päässäni

 visuaalista kokonaisuutta.

Keskittyminen on helpompaa, 

jos käsilläni on töitä ;)

Vai onko?

Toista  A:ta ei löydy...

alkoi ottaa omaan koppaan!

En suoriudu 

tästä palikkatestistä?!

Täytyi käydä 

työkalupakilla.

Löytyihän se sieltä ;)

Ei mene läpi...?

Maalasin. Hion.

Yhden päivän hommat kasassa ;)

Laitoin palikat aamuksi pöydälle...

ihan vaan muistuttamaan itseäni siitä, 

mitä mun pitää miettiä - ja mihin päätäni ja käsiäni käyttää... TOISEEN KIRJAANI, kiitos! :D

Aamukahvit

Tapansa kullakin...

keittää aamukahvia.

Yläkaappi tuli vaihdetuksi 

avohyllyyn jo illalla.

Alakaapin vaihtaminen 

tiskialtaineen ja hanoineen 

onkin isompi juttu, 

joten päätin vain hioa 

ja maalata sen.

Toisinaan ihailen 

viitseliäisyyttäni.

Kun tulin mökille, 

keittön laatikko näytti tältä.

Toisinaan taas ihmettelen, 

miten raskaan sarjan estetikoksi 

itseään kutsuva ihminen 

voi elää rumien keittiökaappien kanssa 

useita vuosia, kääntämällä vain katseensa toisaalle.

Yksi syy voi olla,

 että jo tehdessään tietää, 

että yksi muutos johtaa seuraavaan...

eikä muutostarpeelle näy loppua?!

Nyt täytyi käydä 

sahaamassa muutama 

omenapuunoksa...

...jotta keittiön ikkunasta 

on järvinäkymä, minne katseensa kääntää.

Aamukahvit...

juon joka tapauksessa pihalla ;)

Lokerikot

Kirpputorilöytö.

Tai kaksi.

Ajattelin vetäistä

 lokerikon  etusivut tällä

liitutaulumaalilla.

Niin kai ajatteli kattikin.

Vai kiinnostiko suti enemmän?

Minä haluaisin ottaa nyt 

yhden työvaihekuvan, 

jotta pääsisin  eteenpäin...

Katti ei antanut työrauhaa.

Kiitos avusta vaan

kissassari, nyt riittää!

Juuri kun olin saanut kymmenennen kerran

kaikki takaisin paikoilleen...

katti iski takaoikealta.

Joskus täytyy varata aikaa 

suunniteltua enemmän

yksinkertaisen asian tekemiselle...

Huoh.

Vaihdoin paikkaa.

Ei näy tassunjälkiä?!

Onneksi liitutaulumaali kuivuu nopeasti.

Ei tarvitse kauan istua tässä vahtimassa.

Vihdoin...

 ...pääsen Meikkaamaan.

Tänne laitan Sudit.

Tänne omat...

ja tänne...

...loput Aarteet.

Toinen tulee toiseen...

..ja toinen toiseen kotiin.

~

Ja katti jää toiseen ;)

Keskeneräinen...

Aarrearkku, kirpputori,  

Kotka.

Vuosi taisi olla 2011.

Olin inspiroitunut.

Naureskelin niiteille.

Jätin tuolin hautumaan

parvekkeelle.

Kului kuukausi.

Tai kaksi.

Sain hankittua verhoilukankaan.

Tai kaksi.

Tuli joulu...

...ja tuoli jäi verhoilematta.

Tuoli jäi parvekkeelle koko talveksi.

Tuoli tuli bussilla Helsinkiin.

Lumipyryssä roudaamisesta ei ole kuvaa ;)

Taisin istua siinä koko talven, 

ennenkuin tutustuin ostokseeni tarkemmin.

Vuosi vaihtui.

Tuli kevät.

Tuli kesä.

Tuli seuraava syksy.

Toinen joulu lähestyi.

Löysin verkaa 

verhoilukankaaksi.

Ostin verhoiluniittejä.

En muista, mitä tässä kohtaa tapahtui...

...tai muistanpas, 

mutten haluaisi muistella.

Verhoilunastojen alta 

olisi pitänyt paklata ennen maalausta.

Tuoli oli rei'itetty niin täyteen, 

ettei siihen voinut lyödä nastoja vieri viereen, 

tai edes parin sentin välein.

Siinä selitys

aikaisemmille 'juoponnaulauksille'.

Katti on tehnyt talven aikana 

 omat revinnäistyöt 

verkakankaaseeen.

Ja pinnoittanut sen myös.

Taas on tulossa kevät.

Nostin tuolin paraatipaikalle olohuoneeseen.

Se ei satu enää silmään.

Verhoilunastat eivät tule uniin.

Vieraita täytyy vaan joskus varoittaa istumasta...

katin karvoittamalle valtaistuimelle.

Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä(ni), 

ainakin yhden tuolin verran!?

Mikä tässä maailmassa 

ei olisi/jäisi kesken?!

Postaus jää nyt kesken...

blogi menee tauolle.

~

KIITOS tähänastisesta matkasta

kanssakulkijoille, 

roudarille ja revinnäistyöntekijälle. 

On mietintätauon paikka.

Virpi