Miten se menikään?

Permanent markerilla,

 siis tinneritussilla.

You know ;)

Sataa, paistaa, sataa...

Lahjaksi miehelleni, 

joka treenaa laulunsanoja 

lauantain keikkaa varten.

Mä näin tänään muuten auringon :)

Voi TAIVAS!

kuva: J.Sarjanen

Yksi kauneimmista kommenteista,

jonka olen kättentöistäni saanut,

tuli eräältä suuresti arvostamaltani ihmiseltä.

Hän oli kirjoittanut

omⒶssa KOPASSA käytyään FB-seinälleni:

Voi TAIVAS mikä TAIVAS!

Ihailin eilen ilmaa parvekkeeltani,

siirsin työhuoneeni sinne

ja haaveilin taivaanrannanmaalarin urasta ;)

Alkoi tehdä taivaansinistä mieli.

Kavensin vanhat farkut.

Korjasin roikkuvat olkapäät

aikaisemmin tekemästäni tunikasta.

Sen jälkeen jouduin virkkaamaan

hihoihin lisää pituutta.

Käsitöiden - ja taivaan katselun! avulla  

rauhoitun miettimään.

Olen virkannut monen monta iloa

huivien raunaan

ja heittänyt sen hapsuihin murheet.

Koukkukäsi ja pää ajattelevat omiaan ;)

En ota mieluusti ylleni

suoraan kaupan hyllyltä juuri mitään.

Vaatteisiin ja asusteisiin täytyy tehdä itse

yksilöllinen sipaus ;)

Pahoittelen, Enrico Coveri,

parantelin hieman huividesigniasi.

Mun mielestä se on kiinnostavampi

kahdella erisävyisellä sinellä,

virkatuilla reunuksilla ja isoilla hapsuilla.

Nyt se sopii mun farkkuihinkin.

Sitäpaitsi huivi oli liian lyhyt.

Perfetto :D