kuva: J.Sarjanen
Yksi kauneimmista kommenteista,
jonka olen kättentöistäni saanut,
tuli eräältä suuresti arvostamaltani ihmiseltä.
Hän oli kirjoittanut
omⒶssa KOPASSA käytyään FB-seinälleni:
Voi TAIVAS mikä TAIVAS!
Ihailin eilen ilmaa parvekkeeltani,
siirsin työhuoneeni sinne
ja haaveilin taivaanrannanmaalarin urasta ;)
Alkoi tehdä taivaansinistä mieli.
Kavensin vanhat farkut.
Korjasin roikkuvat olkapäät
aikaisemmin tekemästäni tunikasta.
Sen jälkeen jouduin virkkaamaan
hihoihin lisää pituutta.
Käsitöiden - ja taivaan katselun! avulla
rauhoitun miettimään.
Olen virkannut monen monta iloa
huivien raunaan
ja heittänyt sen hapsuihin murheet.
Koukkukäsi ja pää ajattelevat omiaan ;)
En ota mieluusti ylleni
suoraan kaupan hyllyltä juuri mitään.
Vaatteisiin ja asusteisiin täytyy tehdä itse
yksilöllinen sipaus ;)
Pahoittelen, Enrico Coveri,
parantelin hieman huividesigniasi.
Mun mielestä se on kiinnostavampi
kahdella erisävyisellä sinellä,
virkatuilla reunuksilla ja isoilla hapsuilla.
Nyt se sopii mun farkkuihinkin.
Sitäpaitsi huivi oli liian lyhyt.
Perfetto :D