RANTAkivet

Rannalla rauhoitun.

Tiedän tulleeni jonnekin, rajalle,

maan ja veden,

kahden suuren elementin.

Välimeri 

Matka päättyy rannalle,

ellei ole venettä tai pyrstöä, siis kiduksia ;)

Rannalle on pakko, siis luontevaa
pysähtyä.

Haluan miellyttävästä
kokemuksesta muiston.

Kerään 'ylimääräiset' rantakivet ;)

Rannoilla ei eksy.
Sitä vaan tietää kävelevänsä ympyrää ':D

Rakastan laskuvettä.

Silloin meri paljastaa mulle aarteensa.

Vasemmanpuoleisesta sormuksesta irtosi koralli.

Se meni kai takaisin mereen.

Etsin rannalta koloon sopivan kiven.

Oikeanpuoleisen rantakiven 

pyörittelin hopealangalla

kannalliseen sormuspohjaan. 

Elämänviivoja, elämänkaaria...

rannalla miettii kaikenlaista.

Entäs tuo pieni tumma kivi?

Tein kaulakorun kivistä, joita olen kerännyt

elämäni aikana rannoilta

Savon saaristosta Intian Valtamerelle :)

Asettelin ne jonoksi, elämänvii..sykliksi

alkaen kirkkaimmasta, valosta.

Seuraavaksi tulevat läpikuultavat valkoiset kivet,

jotka tummenevat...

keskisävyisiksi

ja muuttuvat lopulta mustaksi helmeksi.

Vai alkaako elämänsykli

sittenkin mustasta...nuijapäästä ;D

Aluksi on vintti pimeenä,

kunnes alkaa kirkastua

ja lopussa onkin valo!?

Toinen rantakivisykli on pyörinyt kotimme katossa,

kolmas kesämökin kuistilla...

Lattialla makoillessa on kiva katsella,

palasia rannoilta. Se rauhoittaa!?

KODIN HENKI

Olemme mieheni kanssa 

tehneet aikaisemmin 

kipsimuotit

toistemme kasvoista.

Vasen puoli muotilla tehdystä
savikasvoista on hänen,

oikea puoli minun.

Tästä on tulossa keraaminen seinäkoriste, 

yhteinen kasvokuva,

kotimme haltia ja henki.

mieheni

minä

Yhteisen kokonaisuuden kruunaa meritähti.

Kodin henki kuivui onnistuneesti,

vaan halkesi kahtia kuljetuksessa uuniin ';(

Mikä piru siihen pamahti!?
Onko siinä nyt huono henki?
Onko tämä jokin enne?

Oliko tämä nyt tässä ;)

Entäpä jos kokeilisin polton jälkeen sen eheyttämistä,
kuumaliimalla ;)

Kehittelin mielessäni tarinaa
meren pohjaan joutuneesta hengestä.

Ja korvaamattomasta antiikinaikuisesta aarteesta,
aarteenpalasista,
jotka olin löytänyt
ja halusin koota ne uudelleen.

Onhan rauniotkin kulttuuriaarteita, ja torsot.
Kuka kaipaa Sfinksille nenää,
Parthenonin temppelille kattoa,
Kyrenen Afroditelle käsiä,
Hermeksen kättä ja kikkeliä...no ehkä joku ;)

Onko rikkinäinen esine ruma!?

Tuoko se mieleen
vain ikäviä asioita?

Yhteiselämänhän on rosoista.
Kodin hengessä pitää olla
säröjä ja elämänviivoja.

Tahdonko katsoa totuutta joka päivä!?

Jääkö tuo kotimme seinälle?

Viikon päivät sitä katsottuani
 eri valaistuksissa ja fiiliksissä,
olen sitä mieltä että se jää.

Se on tarpeeksi ehjä.

Olen onnellinen, että noinkin paljon

aarten palasia on säilynyt.

Kodin henki on kunniapaikalla keittiössä,

kodin sydämessä.

~

Muita keramiikkatöitäni:

http://omakoppa.blogspot.com/2010/10/kadet-savessa.html