RANTAkivet

Rannalla rauhoitun.

Tiedän tulleeni jonnekin, rajalle,

maan ja veden,

kahden suuren elementin.

Välimeri 

Matka päättyy rannalle,

ellei ole venettä tai pyrstöä, siis kiduksia ;)

Rannalle on pakko, siis luontevaa
pysähtyä.

Haluan miellyttävästä
kokemuksesta muiston.

Kerään 'ylimääräiset' rantakivet ;)

Rannoilla ei eksy.
Sitä vaan tietää kävelevänsä ympyrää ':D

Rakastan laskuvettä.

Silloin meri paljastaa mulle aarteensa.

Vasemmanpuoleisesta sormuksesta irtosi koralli.

Se meni kai takaisin mereen.

Etsin rannalta koloon sopivan kiven.

Oikeanpuoleisen rantakiven 

pyörittelin hopealangalla

kannalliseen sormuspohjaan. 

Elämänviivoja, elämänkaaria...

rannalla miettii kaikenlaista.

Entäs tuo pieni tumma kivi?

Tein kaulakorun kivistä, joita olen kerännyt

elämäni aikana rannoilta

Savon saaristosta Intian Valtamerelle :)

Asettelin ne jonoksi, elämänvii..sykliksi

alkaen kirkkaimmasta, valosta.

Seuraavaksi tulevat läpikuultavat valkoiset kivet,

jotka tummenevat...

keskisävyisiksi

ja muuttuvat lopulta mustaksi helmeksi.

Vai alkaako elämänsykli

sittenkin mustasta...nuijapäästä ;D

Aluksi on vintti pimeenä,

kunnes alkaa kirkastua

ja lopussa onkin valo!?

Toinen rantakivisykli on pyörinyt kotimme katossa,

kolmas kesämökin kuistilla...

Lattialla makoillessa on kiva katsella,

palasia rannoilta. Se rauhoittaa!?