Kysyin aamupalaverissa nuorilta,
mitä mieltä he ovat siitä,
jos teen juttuja blogiini
heidän töistä.
Tai oikeastaan kerron
omasta työstäni kouluttajana
ja kuvitan jutut heidän aikaansaannoksilla ;)
Kerroin, että tekemisemme kiinnostavat monia.
Kyllä he sen jo tiesivätkin,
käyhän meillä paljon vierailijoita.
~
Vieraat voisivat käydä blogissa,
ilman sovittua aikaa,
epävirallisesti - ja matkustamatta Helsinkiin.
Katsoa rauhassa, kysellä lisää, saada inspiksiä.
Tekijät voisivat näyttää kuvia kavereille,
saada etäisyyttä omiin hommiin,
ajatuksia oman portfolion tekemiseen
ja saada palautetta ulkopuolisilta.
Minä, pääsisin jäsentämään ajatuksenpoikasiani
ja 'purkittamaan' juttuja :)
Luonnos, josta voi laskea kuinka monta punaista tilkkua tarvitsee
ja missä järjestyksessä palaset kannattaa ommella yhteen.
Kenelläkään ei varsinaisesti ollut
blogijuttuja vastaan mitään.
Tai kukaan ei oikein osannut sanoa,
vaikka ruusunmarjajutunkin olivat nähneet.
Sovimme, että teen postauksen
ensimmäisistä ompeluharjoitustöistä, tilkkupeitoista.
Minun täytyi luvata pari asiaa:
1. Mainitsen selvästi, etteivät nämä ole omia töitäni.
2. Kenenkään naama ei saa näkyä kunnolla kuvissa,
koska töitä tehdessään ihminen on
kuulemma epäedullisen näköinen.
3. En mainitse nimiä.
~
Kouluttajan huom.
1. Ihmisestä saa luontevia kuvia,
jos hänelle antaa jotain tekemistä.
2. Jos ihminen on syventynyt mieleiseen tekemiseen,
yleensä luovaan työhön,
hän näyttää hullulta esim. kapellimestari tai muu puikkoja heiluttava ;)
Kunnioitan nuorten toiveita.
Jokainen sai tehdä omannäköisen työn.
Kankaat ovat aikaisempien ryhmien värjäämiä ja painamia.
Peiton koonkin sai valita.
Useimmat tekivät...työlään, siis suuren.
Ensimmäinen harjoitustyö oli
teknisesti helppo.
Kaksiulotteinenkin, littana.
Tarkoitus on oppia löytämään
kaikki työssä tarvittavat välineet,
käyttämään niitä,
keskittyä omaan työhön
huomioonottaen muut samassa tilassa touhuavat...
Käytimme maalarinteippiä
nuppineulojen sijaan.
...ja löytää itselleen
yhteistyökykyinen ompelukone.
Sain kuulla koulu(kauhu)juttuja:
Saumanvara on 1cm, ei 1,2cm.
Ompelukoneella peruutetaan vain 3 tikkiä.
Toiselle oli sanottu 2.
Jos neula katkesi, opettaja meni punaiseksi.
Työtä, jossa yksikin langanpätkä roikkuu,
ei saa viedä opettajalle.
Tuumaustaukoja ei saanut pitää.
Koko ajan tuntui siltä,
että joku hengitti niskaan (tässä vaiheessa häivyin niskan takaa kuvaamasta).
Sininen Verstas on työharjoittelupaikka, ei koulu.
Kaikkiin peittoihin tuli taustakangas.
Ensimmäiset ompelukset jäivät siis piiloon ;)
Toiset laittoivat vanun peiton sisälle.
Näissä työvaiheissa autettiin toinen toista.
Kun kaikilla oli valmista,
ihastelimme luomuksia puistossa
ja otimme kaikista kuvat luonnonvalossa.
Kaikkiko valmistuivat yhtäaikaa?
Ei tietenkään.
Osa ehti jo ommella vuorilliset kassitkin :D
Ryhmäkuvasta puuttuu...
ainakin kouluttajan tekemä tilkkupeitto ';)
Parilta jäi tämä työ kokonaan tekemättä,
olivat poissa ompelupäivät.
Ripustimme ensimmäiset harjoitustyöt esille lounaskahvilaamme.
Kaikki kiipeilivät, naulasivat ja ripustivat yhdessä töitä.
Vai näinkö mä väärin ;)
Joko saa lähetä kotiin?
Siirsimme kättä pidemmillä, haarukoilla, tämän työn paikoilleen.
Emme jaksaneet lähteä hakemaan tikkaita kerrosta ylempää.
Kukaan ei saa lähteä,
ennenkuin kaikkien työt on ripustettu ;)!
Jokaisella on oikeus
lunastaa työnsä materiaalikustannusten hinnalla,
hinnoittelemme nämä yhdessä ensi...okei,
saa lähteä - hieno viikon lopetus!
Sinisellä Verstaalla,
tekemällä oppimisen talossa,
perjantaina 16.9.2011.
Hienolta näyttää kokonaisuus. Ja ehdot olet hyvin täyttänyt.
VastaaPoistaOn tuo verstas on hieno paikka. Ihanaa tekemisen meininkiä ja upeaa jälkeä nuoret tekevät. Voi kunpa voisi olla mukana, teillä on varmaankin hauskaa tekemisen lomassa.
VastaaPoistaTeet suuren työn, kun vielä töiden jälkeen teet näin hienon postauksen;)
Voi kuinka hienoja!! Ja voi kuinka surullista, miten edelleen tekemisen iloa jossain kouluissa tapetaan turhilla nipotuksilla. Langanpätkät tavallaan ymmärrän, eiköhän työ pitäisi viimeistellä (joskus tosin olisi kiva esitellä työtä opettajalle heti kun se on vähänkään valmis ja viimeistellä sitten) mutta että tuumaustaukoja ei saa pitää...?
VastaaPoistaNautin suunnattomasti blogisi lukemisesta siksikin, että hienosti esitettyjen asioiden ja kuvien lisäksi tyylisi on positiivinen. Jos joskus olet kirjoittanut jotain ei-positiivista, se on lähinnä ollut itsekritiikkiä ;)
Tämä projekti oli aikoinaan todella antoisaa myös itsellenikin ! Epävarmuus ja turha kriittisyys katosi tilkuittain kokonaisuuden edetessä kauniiksi lopputulokseksi. Tahtoisin lähettää blogin monelle ylä-asteen opettajalle ympäri helsinkiä,tuntuu että ainoastaan muutamissa kouluissa kuvis ja kässä opettajat ovat motivoituneita ja jaksavat ideoida jotain tämän suuntaista..( varmasti ihan opettajasta ja koulusta riippuen) tämä on minun kokemukseni kierrellessäni sijaistamassa heidän luokkiaan.. Viimeksi viikko sitten neljäs luokkalainen poikani kiikutti koulustaan kotiin taas yhden vessapaperihärvelin jonka tekmiseen oli varmaan mennytkin kaksi minuuttia.Saman ikäisenä minä taisin tehdä koulussani (steiner) kanteleen8) mitä nuorempi lapsi kyseessä sitä tärkeämpi taiteen muovaaminen on*
VastaaPoistaMun ei ollut tarkoitus arvostella koulua - eikä opetusmenetelmiä tai opettajia. On eri asia opettaa ammattia, kuin innostaa kokeilemaan ompelujuttuja. Ja varmasti erilaista opettaa koulussa, kuin verstaalla. Puolensa kullakin.
VastaaPoistaTarkoitus oli tuoda esiin oppimisen esteitä, joita meillä kullakin on. Verstas on yksi paikka, jossa niitä voi vähän käsitellä - ja jossa niitä saattaa tulla lisää. Onko muka opettajaa/kouluttajaa tai meininkiä/metodia, jota ei joskus arvosteltaisi!?
Täytyypä tehdä juttu, mitä pahaa minusta on sanottu :D
Melkein kolmekymmentä vuotta tekstiilityötä yläkoulussa opettaneena voisin tähän keskusteluun lausua, että 13-15 vuotiaat nuoret elävät hankalaa murroskautta elämässään ja että heidän opettajansa työskentelevät vaikeaa murrosvaihetta elävien nuorten parissa. Monia haasteita puolin ja toisin.
VastaaPoistaTuutikki
Verstaalla on hieman vanhempi kohderyhmä, mutta vaikka ihmiset olisivat minkä ikäisiä tahansa, on ERILAISIA OPPIJOITA.
VastaaPoistaToiset innostuvat tekemisestä, toiset lukemisesta. Toiset oppivat lukemalla, toiset tekemällä. Toiset yksin, toiset kaverin kanssa tai isommassa ryhmässä...toiset ovat hitaampia ja toiset nopeampia.
Sama pätee kouluttajaan. On hyviä ja huonoja päiviä. Joskus ei kuule eikä nää yhtään mitään, eikä ymmärrä lukemaansa tai tekemäänsä ';D
Meillä on käytössä 'learning by doing'- metodi, savoksi: Kädet saveen ;)
Se toimii osalle meistä, mutta tärkeintä on, että on VAIHTOEHTOJA. Ja että on mahdollisuus etsiä/löytää itselleen sopiva tapa oppia. Työpajojen perustehtävä on motivoida nuoria, keinot saamme itse keksiä ja kehitellä. Haluan jakaa blogissani 'hiljaista tietoa' niistä.
Pirkko: Ehdot meni läpi nuortenkin mielestä, vaikka rikoin kahta lupausta, varovaisesti.
VastaaPoistaJohanna: Tuumaustauko = röökitauko ;)
Hössöntössö: Ajattelin tehdä työnäni helpommaksi ja maukavammaksi postauksilla :D
Anonyymille: Kiitos rivien välissä olevista kehuista.
Tuutikki: Arvostan opettajien työtä. Äitinikin on opettaja (eläkkeellä). Ja ukkini oli, ja taitaa niitä mennä 5 sukupolvea taaksepäin ';D
Pahoittelen, jos postauksesta tuli toisenlainen käsitys.
Nuorten toiveet olivat järkeviä. Kuvat kauniita ja tilkkupeitot myös.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt viimeksi tilkkupeiton ylä-asteella. Opettaja sanoi käsityötunnilla minulle kerran, että "sinulla ei ole sitten värisilmää, ei yhtään". Kiva, kiva.. Minusta se on edelleen toisin päin. Sillä opettajalla ei ollu!:)
t.Paula