Kysyin aamupalaverissa nuorilta,
mitä mieltä he ovat siitä,
jos teen juttuja blogiini
heidän töistä.
Tai oikeastaan kerron
omasta työstäni kouluttajana
ja kuvitan jutut heidän aikaansaannoksilla ;)
Kerroin, että tekemisemme kiinnostavat monia.
Kyllä he sen jo tiesivätkin,
käyhän meillä paljon vierailijoita.
~
Vieraat voisivat käydä blogissa,
ilman sovittua aikaa,
epävirallisesti - ja matkustamatta Helsinkiin.
Katsoa rauhassa, kysellä lisää, saada inspiksiä.
Tekijät voisivat näyttää kuvia kavereille,
saada etäisyyttä omiin hommiin,
ajatuksia oman portfolion tekemiseen
ja saada palautetta ulkopuolisilta.
Minä, pääsisin jäsentämään ajatuksenpoikasiani
ja 'purkittamaan' juttuja :)
Luonnos, josta voi laskea kuinka monta punaista tilkkua tarvitsee
ja missä järjestyksessä palaset kannattaa ommella yhteen.
Kenelläkään ei varsinaisesti ollut
blogijuttuja vastaan mitään.
Tai kukaan ei oikein osannut sanoa,
vaikka ruusunmarjajutunkin olivat nähneet.
Sovimme, että teen postauksen
ensimmäisistä ompeluharjoitustöistä, tilkkupeitoista.
Minun täytyi luvata pari asiaa:
1. Mainitsen selvästi, etteivät nämä ole omia töitäni.
2. Kenenkään naama ei saa näkyä kunnolla kuvissa,
koska töitä tehdessään ihminen on
kuulemma epäedullisen näköinen.
3. En mainitse nimiä.
~
Kouluttajan huom.
1. Ihmisestä saa luontevia kuvia,
jos hänelle antaa jotain tekemistä.
2. Jos ihminen on syventynyt mieleiseen tekemiseen,
yleensä luovaan työhön,
hän näyttää hullulta esim. kapellimestari tai muu puikkoja heiluttava ;)
Kunnioitan nuorten toiveita.
Jokainen sai tehdä omannäköisen työn.
Kankaat ovat aikaisempien ryhmien värjäämiä ja painamia.
Peiton koonkin sai valita.
Useimmat tekivät...työlään, siis suuren.
Ensimmäinen harjoitustyö oli
teknisesti helppo.
Kaksiulotteinenkin, littana.
Tarkoitus on oppia löytämään
kaikki työssä tarvittavat välineet,
käyttämään niitä,
keskittyä omaan työhön
huomioonottaen muut samassa tilassa touhuavat...
Käytimme maalarinteippiä
nuppineulojen sijaan.
...ja löytää itselleen
yhteistyökykyinen ompelukone.
Sain kuulla koulu(kauhu)juttuja:
Saumanvara on 1cm, ei 1,2cm.
Ompelukoneella peruutetaan vain 3 tikkiä.
Toiselle oli sanottu 2.
Jos neula katkesi, opettaja meni punaiseksi.
Työtä, jossa yksikin langanpätkä roikkuu,
ei saa viedä opettajalle.
Tuumaustaukoja ei saanut pitää.
Koko ajan tuntui siltä,
että joku hengitti niskaan (tässä vaiheessa häivyin niskan takaa kuvaamasta).
Sininen Verstas on työharjoittelupaikka, ei koulu.
Kaikkiin peittoihin tuli taustakangas.
Ensimmäiset ompelukset jäivät siis piiloon ;)
Toiset laittoivat vanun peiton sisälle.
Näissä työvaiheissa autettiin toinen toista.
Kun kaikilla oli valmista,
ihastelimme luomuksia puistossa
ja otimme kaikista kuvat luonnonvalossa.
Kaikkiko valmistuivat yhtäaikaa?
Ei tietenkään.
Osa ehti jo ommella vuorilliset kassitkin :D
Ryhmäkuvasta puuttuu...
ainakin kouluttajan tekemä tilkkupeitto ';)
Parilta jäi tämä työ kokonaan tekemättä,
olivat poissa ompelupäivät.
Ripustimme ensimmäiset harjoitustyöt esille lounaskahvilaamme.
Kaikki kiipeilivät, naulasivat ja ripustivat yhdessä töitä.
Vai näinkö mä väärin ;)
Joko saa lähetä kotiin?
Siirsimme kättä pidemmillä, haarukoilla, tämän työn paikoilleen.
Emme jaksaneet lähteä hakemaan tikkaita kerrosta ylempää.
Kukaan ei saa lähteä,
ennenkuin kaikkien työt on ripustettu ;)!
Jokaisella on oikeus
lunastaa työnsä materiaalikustannusten hinnalla,
hinnoittelemme nämä yhdessä ensi...okei,
saa lähteä - hieno viikon lopetus!
Sinisellä Verstaalla,
tekemällä oppimisen talossa,
perjantaina 16.9.2011.