Tänä aamuna ei piirrettykään
Led Zeppelinin Kashmiria ;)
Levitin pöydälle tekemäni
'Sartorian ammatilliset vahvuuskortit'.
Pyysin jokaisen valitsemaan
3 korttia
kuvien perusteella.
Yritin kartoittaa nuorten toiveita.
Mitä kukin haluaisi tehdä/oppia
Sinisellä Verstaalla
vuoden loppuun mennessä?
Olin aikaisemmin jakanut
SWOT-analyysipohjantapaisen nelikentän,
A4:n, johon sai vastata kirjallisesti saman.
Kolme kirjoitti paperiin.
Tein niistä koonnin,
jota täydensin aamupalaverissa suullisesti
korttien avulla tulleilla vastauksilla.
Korttien kuvituksena on
Sinisellä Verstaalla aikaisemmin tehtyjä
harjoitus- ja tilaustöitä.
Ne toimivat minullekin 'muistilappuina'.
Mikä oli hyvä harjoitustyö ja miksi?
Mitä töitä valitsemalla
saan mahdollisimman monipuolisen
ja kiinnostavan sisällön?
Jotkut kuvat herättivät vain kysymyksiä.
Mikä tämä kivannäköinen rinkula on?
Kerroin sen olevan ommeltu aamupiirros,
jota sovellettiin myyjäistuotteisiin ja tilaustöihin.
Samalla opeteltiin konekirjontatekniikoita.
Linnanmäen valokarnevaalipuku, tilaustyö.
Kuvista voi katsoa,
mitä maalatuista kankaista voi tehdä.
Kuumaliimalla ja ompelukoneella ;)
Niistä näkee myös erilaisia värjäystekniikoita.
Yksi valitsi tämän kortin
hienon nyörityksen vuoksi.
Tuliko hälle jo idea omasta lopputyöstä?
Oliko se toive oppia ompelemaan...takki?
Kirjallisissa vastauksissa oli toiveina
oppia ompelemaan vaatteita.
Toinen toivoi,
että saisi itse suunnitella
mahdollisimman paljon, kaikkea.
Muutama sanoi osaavansa työskennellä itsenäisesti.
Tilaustöistäkin keskusteltiin.
Ja ryhmätyötaidoista.
Nopeudesta ja hitaudesta. Aikarajoista.
Tilaustöihin toivottiin mahdollisimman paljon
vapautta toteuttaa itseään.
Erilaisten tilojen sisustuksen saivat kannatusta.
Taiteilijan tai suunnitelijan
luonnosten pohjalta
yhteistyö ei innostanut.
Tai oikeastaan hirvitti.
Ymmärrän kyllä,
jos taitoa ja kokemusta ei ole vielä kertynyt.
Idearikkaita oli ainakin 3.
Moni toivoi korukurssia.
Solvy-kalvo (taikakangas) kiinnosti.
Ja rautalangasta vääntämiselle
kukaan ei sanonut ei ':D
Kerroin, mitä teemme joka tapauksessa.
Harmituksekseni naamion tekeminen ei nuoria hirmuisesti innostanut.
Edes valmiin kipsimuotin (naamalestin) päälle.
Sen sijaan toivomuslistalle tuli:
Vaatteita, hattuja, koristejuttuja,
bändipaitoja, itse suunniteltuja painotöitä,
spiraalivärjättyjä seinätekstiilejä,
unisieppareita,
veistoksia, voimaeläimiä...
minitekstiilipukuja.
Ja omien vaatteiden duunailua.
Siis paljon kaikkea, mitä ei korteista löytynyt :D
Ja vielä:
Kukaan ei halunnut tehdä nukkeja,
koska ne ovat kammottavia.
Sen lupasin. EI NUKKEJA, ei väkisin ;D
Markkinoin toisen harjoitustyön,
missä oppii kolmiulotteista hahmottamista.
Kirjoitin koosten puhtaaksi ja teippasin sen seinälle.
Lopullinen suunnitelma vahvistunee ensi viikolla.
Vielä ehtii vaikuttamaan sisältöön, jos tuleekin mieleen...
entä jos kouluttaja onkin sairaana ;)
~
Olen erittäin tyytyväinen
saamiini vastauksiin, keskusteluun
ja yhteisesti tekemiimme päätöksiin.
Ompelukoneet surisivat koko päivän.
Huomenna katsomme kaikken portfoliot.
Mitä on tullut jo tehdyksi
ja miten dokumentointi on lähtenyt alkuun.
En epäile, etteikö tästä jaksosta tulisi antoisa,
niin minulle, kuin nuorille.
Mitkäs ne meidän tavoitteet olivatkaan!?
Luoda...
hyvä ilmapiiri ja saada uusia kavereita :)
Jo suunnittelmienne lukeminen on äärettömän inspiroivaa! Haluaisin kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset omat tarvikkeeni, levittää ne pöydille ja alkaa ideoimaan. Olisi ihanaa, kun olisi paikka ja aikaa kaikelle tuollaiselle, kuten teillä. Nauttikaa täysin rinnoin siitä, mitä teillä on edessä! :)
VastaaPoistaJohanna, noin monet aikuiset sanovat.
VastaaPoistaMonet meillä työnsä puolesta tai esittelykierroksella käyneet kyselevät, onko meillä aikuisille vastaavaa toimintaa :D
Mietin joskus sitäkin. Pitäisi olla, siis muutakin kuin Työväenopiston täsmäkeramiikkakurssit!?
Nuoret tajuavat yleensä vasta viiveellä, missä ovat olleet - ja mitä saaneet.
Ollapa opiskelijana kurssillasi! Olit saanut kivoja toiveita, ne sisälsivät itsestäänselvästi luvan KESKITTYÄ johonkin yhteen asiaan kerrallaan. Se tuntuu mukavalta. Miksi aikuinen ei enää työssään saa keskittyä...?
VastaaPoistaMun mielestä se on trendikäs elämisen ja työskentelyn tapa, tehdä monta asiaa yhtäaikaa. Toisille se sopii, toisille ei. Mulla on muutama virkkuu menossa samaan aikaan, ja pari ompelusta, ja...omhan mulla kaksi kotiakin ;)
VastaaPoistaToisaalta, saisin varmaan ihan yhtä paljon aikaiseksi, jos tekisin yhden asian kerrallaan. Virkkaamiseen menevä aikahan on kuitenkin sama!?
Verstaalla työtilamme eivät ole niin isot, että voisimme tehdä montaa asiaa kerralla. Siivoamme pöydän piirtämisen jälkeen ompelulle, siirrämme ompelukset pois valokuvaamisen tieltä jne.
Kahviakaan ei voi juoda samaan aikaan, kuin ompelee - sitä tuskin tarvitsee selittää miksi ;)
Koska meillä ei ole vahtimestaria, talonmiestä, eikä tällä hetkellä edes lähiesimiestä, mulla on monta roolia ;)
Sen lisäksi ryhmässä on erilaisia oppijoita, eri ikäisiäkin. Vaikka NÄYTTÄÄ siltä, että voin keskittyä yhteen asiaan kerralla, se ei ole totta. Ei nuorten kohdallakaan, kuin hetkeksi. Toisaalta, on ihmisiä, joita ahdistaa, jos pitää keskittyä vain yhteen asiaan. Yleensä kuuntelemme ainakin radio Helsinkiä (tai Voicea), kun ompelemme tai teemme portfolioita ja samalla luontevasti vastailemme puheliimme niiden soidessa :)
Oi nuo värjäykset, tuskin pysyn housuissani.
VastaaPoistaMitä tekisi Virpi?.....niin kysyin tänään blogissani. Tulit nimittäin mieleen kun taapersin tänään taskut pullollaan tammenterhoja.... :))))))))))))))))))))
VastaaPoistaTerho...kerho. Kastanjoista saa taskut nopeammin täyteen ;)
VastaaPoistaTerhot ovat aika tiukkaa matskua.
Pienellä 'Dremelillä' (pora) saa niihin reikiä. Viimeksi olen työstänyt niitä nuorten kanssa...'Rölli ja metsänhenki'-leffaan menninkäisten koruiksi :)
Mitä teksin nyt? Varmaan O:n, pallon, ympyrän, letun, seinälle, kuten kaikesta muustakin matskusta - kuumaliimalla vaan kiinni johonkin, mattoon, jakkaraan - tai autonpenkkiin :D