KIITOS :)

Viime viikolla mulla keitti yli.

Raivosin, purskauttelin

 ja sain aikaiseksi vaan lisää sotkua.

Mua lohduteltiin ja kannustettiin.

 Rauhoituin hieman.

Mietin.

Kaikki näytti silti rumalta ':(

Tekeminen tuntui turhalta.

Siitä se suttaantuu,

vaikka vielä vähän yli kuohuukin!?

Sitten sain postia,

käsinkirjoitettua palautetta

yhdeltä blogini seuraajalta,

kuka ei ole kirjautunut lukijaksi

tai kommentoinut tekemisiäni julkisesti.

Purskahdin itkuun  

kaikista kauniista ajatuksista,

kannustavista sanoista ja...

origamistakin.

Mua alkoi melkein hävettää

omat kiukutteluni.



PIENI TARINA

Oli mullakin pienet murheeni,
mut minulle niis' oli kyllä,
vaikk' ohitse kulkenut toinen ois
ja kuitannut ne hymyilillä.

Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli  se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se oli minun onneni juuri.

Oli mullakin pieni lintunen
ja minusta se oli soma.
Mut sepä siinä oli juuri murheellista,
kun ollut se ei mulle oma.

Eino Leino

  

Paistoin hiljaa itsekseni 'päivän pannun'

harmooniseksi kokonaisuudeksi.

~

Tuo kirje avasi monia asioita

joista olin luullut toisin.

Se valaisi laajemmalta,

puhui monien puolesta,

vaikka olikin yhden ihmisen käsialaa.

Mitä minä voin muuta tehdä,

kuin jatkaa

ripistikkelieni tekemistä!?

SYÖMÄÄN! Silmillä ;)

~

Kaunis KIITOS, 

sulattelen tätä vielä,

säilön sisimpääni ja purskautan ulos myöhemmin :)