omⒶ
kierrätys
Rakkaudesta tekemiseen <3
omⒶ, Ite Tehty Elämä
DIY, Do It Yourself
~
Mietin vaan tekemisieni taustoja.
Merkityksiä. Arvoja. Ehkä ei pitäisi!?
Aivot vaan ruksuttaa ;)
Jospa vaan olisin
Jospa vaan olisin
ja painaisin pääni tyynyyn.
Miten se onkin välillä niin vaikeaa!?
Miten se onkin välillä niin vaikeaa!?
Tuttu tunne, aivot vaan sykkyrällä raksuttaa ja pään ollessa tyynylläkin miettii töitä, taulua tai tekemisiä. Välillä pitää miettiä jopa siivoamista, mutta se ei kyllä inspiroi!!!!!
VastaaPoistaTekeminen taitaa olla elämäntapa....suunnitteleminen hengitys ja toteuttaminen alkuräjähdys ja valmis tehty on hymy ja huokaus ja sitten onkin seuraavan vuoro.
Meditointia se on kaikki tyynni, vissiin.
Käsillä tehdessä ajatukset laukkaa menneissä ja tulevissa ja yhtäkkiä jotain vanhempaa taulua katsellessa muistaa mitä silloin mietti ja mikä kappale soi päässä :)
Elämän punomista? Ajatuksen muuttamista näkyvään muotoon. Virta....joku semmonen.
Ihanat sarvet tuolla edellisessä. Olen Äiti Maa-sarvihullu :)
Ja Hesarivati kanssa, ihana. Tuli mieleen joku 60-luvun kuosi äitin hiihtomaiharista.
Se vanha tyttöjen käsityökirja on kanssa tuttu, hyllyssä on , kyllä sitä pienenä väänteli :)
Raksuttaa sullakin :)
VastaaPoistaToisaalta se on mukava tunne, kun yksi juttu johtaa toiseen ja tekeminen/OLEMINEN vaan virtaa.
Toisaalta mietin, miksi ympäristöä on muokattava koko ajan oman näköiseksi.
Oleminen on jatkuvaa 'meditoimista'.
Onko se taistelua jotain vastaan, informaatiotulvaa kenties, vai pelkoa, että itse katoaa, jos ei saa näkyväistä/omannäköistä aikaan, ajatuksiaan esille, ymmärrettävästi. Taitavat olla sama asia!?
Hyvää mieltä tuo, että osaan käyttää kierrätysmateriaaleja ja olen joltain osin niin taitava, ettei ympäristö pahemmin tästä olemisen tavastani kärsi, vaan tekeminen tuntuu helpolta ja tuo hyvää mieltä muillekin.
Ei tosin aina, mutta useimmiten ;)
Kiitos ajatuksistasi Johanna!
Niin kauan, kun saan tuon kaltaista palautetta tekemisistäni, en aio harkitakaan elämäntavan tai olemiseni muuttamista :)
:)
VastaaPoistaOnko se taistelua jotain vastaan, kirjoitat.....
On, kyllä se on. Luulen ainaskin.
Ei sitä, että itse pelkäisi katoavansa, mutta kyllä vastaan montaa synkkää.
Jatkuva tarve muokata maailmaa kauniiksi.
Ja jatkuva tuska siitä, että se työ pitäisi rahallistaa. Tai muut rahallistavat ja itsekin pitäisi elättää perhettä.
Ja mitä enemmän sen asian kanssa joutuu konfliktiin niin sitä enemmän se todellisen kauneudentuomisentarve kasvaa...
Niin savessa, maalauksissa, näyttämöllä, kirjoittaessa, sävelien ja sanojen keskellä...
Että olisi kauniimpaa sanottavaa ja sillä tavalla kantaa muitakin kauneuden näkemiseen.
No ei tää nyt sanotuksi saa :)
Kaunista minäkin yritän tuottaa, ja kaunistaa - siinähän sitä työsarkaa onkin!
VastaaPoistaTyön tekemisen eetos onkin toinen juttu.
Työtä on tehtävä joka päivä, että tuntee olevansa, olemassa - vaikkei siitä rahaa
edes saisi ';)
En usko, että tämä on kutsumus.
Joku tauti tämä on, maailmankaunistunarkomania :D