ammatillinen profiilikuva

Mitenköhän mä selittäisin tämän

'neronleimauksen' ;)?!

Oli profiilikuva,

naamakuva, naamakirjakuva.

Kalvokopio kuvasta, 

jota tarvitsin apuna

kolmivärisointumaalauksessa.

Oli ylimääräinen kalvo.

Käytin sitä korukuvauksissa.

Oli siis omatekemät korvakorut.

Oli inspiroiva, voimauttava!? ympäristö.

Innostuin kerroksista.

Mitä vielä voisin liittää kuvaan....?

Ainakin OMAt nimmarit :)

http://etc.usf.edu/clipart/index.htm

Ja raamit, jotta voin vaihtaa maisemaa.

Kasvattaa puuhun lehtiä...

Tätä pitää vähän mallailla, 

jotta naama tai nimmarit 

eivät huku taustaan.

~

Kehittelin siis 
nuorille harjoitustyötä, 

työnimellä 'ammatillinen profiilikuva'.

Kuvaa oli tarkoitus mahtua tekijä itse, 

omatekemä työ, nimmarit 

ja omannäköinen ympäristö - kerroksia.

Siis mahdollisimman paljon itsestä 

ammatillisesti kertova potretti, 

kiinnostava (edustus)kuva -

eräänlainen 'voimauttava valokuva'!?


http://www.voimauttavavalokuva.net/

Tämänkaltaista 
profiilikuvaa 

tarvitaan 

portfolion etusivulla, 

työhakemuksessa, FB:ssä...

Raamien ei tarvitse antaa 

rajoittaa liikaa kuvausta.

Rajoja saa rikkoa ;)

Neulomukset, nimmarit 

ja naamankin 

voi tietysti vaihtaa aitoon...

Mikäli lasi ei inspiroi liikaa 

tämänkaltaisiin kuviin, 

joita kaikilla on jo tarpeeksi ;D

Joita on jo tarpeeksi!

Nuoret tajusivat heti, mitä ajan takaa 

ja alkoivat rakentaa raameihin 

kauniita kuvakollaaseja. 

He ottivat pereittain 

onnistuneita kuvia lähiympäristössä.

Arvatkaa kuka ei saanut aikaiseksi...':D

~

Nuorten työt löytyvät Sinisen Verstaan

FB-ryhmän sivuilta.


https://www.facebook.com/groups/79200406537/

Jospa mä aloittaisin rauhassa

ihan alusta, 

komeimmilla raameilla

 ja  ilman lasia ';D

LAHJA-paperi

Yksi perhonen on oma valinta,

yhden minunnäköisen perhosen valitsi mieheni

ja kolmannen työkaverini.

~

 Miina Savolainen

piti pari vuotta sitten  työyhteisöllemme

voimauttavan valokuvan -kurssin.

Yksi kotitehtävistä oli etsiä jokaiselle työkaverille

hänen näköisensä kuva, mikä tahansa.

Kaikki saivat siis kasan kuvia,

joista piti tehdä kollaasi, toisten näkemys itsestä.

Kollaasit käytiin läpi keskustellen.

Helppo tehtävä, mutta niin antoisa!

Tutustuin mm. Apolloperhosen kautta itseeni lisää :)

http://www.voimauttavavalokuva.net/

Yleisväritykseltään

minulle tehty kollaasi oli...

purppuranpunainen, kanerva, fuksia ;D
No, oli siinä taivaansineäkin - ja se Apolloperhonen.

Tämä on jo ihan toinen juttu.

Piirrän kynttilällä, en tiedä mitä.

Perhosenlentoja?

Päiväunilla oleva mieskin teki yhden :)

Perhonen lentää liihottaa,

Päiville onnea toivottaa :D

Taas yhden gurun kirja menee pakettiin.

Toinen jää omaan hyllyyn.

'Temperamentti on ihmisen käyttäytymistyyli,

hänen yksilöllinen tapansa reagoida asioihin.

Temperamentti selittää sen,

miksi jotkut ihmiset ovat helposti innostuvia

ja toiset hitaasti lämpeneviä.

Ujous, varautuneisuus ja syrjäänvetäityminen

sosiaalisissa tilanteissa ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä.'

Liisa Keltikangas-Järvinen

Kiinnostavin anti kirjassa oli

sosiaalisuuden ja ujouden analysoiminen,

ihan jo työhöni liittyen. 

Vähemmän temperamenttia nimeltä 'sosiaalisuus'

omaava ihminen, toisin sanoen ujo,

saattaa omata erinomaiset sosiaaliset taidot,

kyvyn kunnioittaa toisia ihmisiä

ja tulla heidän kanssaan toimeen.

Ujous on kuulemma pysyvä piirre, ei tunne  - ja

 Keltikankaan mukaan sen yli ei tarvitse päästä.

Vähemmän sosiaalinen ihminen on

itsenäisempi ja riippumattomampi

yleisestä mielipiteestä?

Ja kuitenkin meidän kulttuurissa suositaan

jopa ylisosiaalisuutta

ja sitä ajatellaan helposti menestyksen mittarina,

mitä se usein onkin?

Kuka heistä on temperamenttisin, 

emotionaalisin, aktiivisin ja sosiaalisin...ujoin ja miksi?

Mikä näistä on sinun näköinen?

KUVASTA KUVA

Olen ottanut onnistuneesti vanhoista valokuvista

digikuvia kameran lähikuva-asetuksella päivänvalossa.

Tästä lapsuuden kuvastani on olemassa vain yksi pahviversio,
mikä on uhkaavaa vauhtia kellastumassa.
Photosopissa voin korjata myös kuvan sävyt.

Alkuperäinen lehtileike on hapertunut.

Digimuodossa tämä yhteiskuva minusta ja äidistäni

säilyy toivottavasti kauemmin.

Olen kuvannut albumikuvista digimuotoon koko elämänkaareni

lapsuuskuvista tähän päivään.

Tehtävä liittyi Miina Savolaisen  'Voimauttava valokuva' -kurssiin.

Tein myös 'elämänviiva-albumin'

40-vuotislahjaksi rakkaalleni samalla systeemillä.

http://www.voimauttavavalokuva.net/

alkuperäinen kuva, koko A4: Anssi Tuupainen

Olen tehnyt isoista kuvista pienempiä

kuvaamalla ne uudestaan

ja printtaamalla pienemmässä koossa - ja toisinpäin.

Olen myös taltioinut piirroksiani, joitakin myös vaiheittan.

Lasten piirroksiakin on tallessa digimuodossa.

Alkuperäisiä töitä on joskus hankala säilyttää,

varsinkin jos niitä on paljon
ja ne ovat yli metrin levyisille
ja korkuisille pahveille ja pelleille ;) tehtyjä, kuten tämä.

kuva: vitkalaukaisin ;)

Filkka-ajan ongelma:

Mitä tehdä erotessa yhteiselle kuville/kuva-albumille?

On kuvia, joita on vain yksi ja sen haluaisi kaksi - tai useampi.

Olen kuvannut vanhoja sukukuvia ja muita albumikuvia

matkakuvista perhepotretteihin ja lähettänyt digimuodossa kopiot kaikille, kenelle kyseiset kuvat ovat rakkaita.

Olen taltioinut myös vanhoja

lehtiartikkeita ja mainoksia digimuotoon, ihan huvikseni.

Ne kulkevat arjen kevennyksinä

muistitikulla mukavammin kuin vanhat lehtipinot.

alkuperäiset kuvaajat: (vasen) Näty ja (oikea) Jukka Rapo

Kahdesta kuvasta yhdistetty

toisenlainen parisuhdekuva ;)

Postikortin toinen elämä ;)

VINK* Passi, luottokortit ja tärkeät paperit

kannattaa kuvata ja kuvat säilyttää sähköpostin liitetiedossa.

Dokumentit ja todistukset ovat tallessa, kuitit eivät haalistu

ja pääset käsiksi henkilöpapereihisi tarvittaessa

(melkein) mistä päin maailmaa tahansa.