Virkattu raidallinen villatakki - väriskaala kotikulmieni vanhoista taloista

Tämä kuva on 

päivittäisen työmatkani varrelta.

Olen myös taannoin 

asunut tuossa talossa. 

Rowan, felted tweed, 

100% villa.

Tästäkin kuljen ohi päivittäin.

Se on mieheni entinen kotikatu.

V= Virpin nimikirjoitus.

Koukku 5.

Vaihtelen usein työmatkalla reittejä.

Valitsen yleensä kauneimman, 

en lyhyintä.

Katujen valintaan vaikuttaa myös se, 

miten pitkä ajatus...

Virkkasin jokaisen raidan eri korkuiseksi

 ja valitsin aika-ajoin 

vastavärin  jatkoksi toiselle... 

...rytmin vuoksi.

omA KOPPA NELIÖ-kirjassa 

kuljen myös omissa ympäristöissäni...

virkaten sen inspiroimana ruutuja.

Nyt jatkoin samalla ajatuksella - raitoina -

 ihailemalla arkkitehtien suunnittelemia värisävyjä

Helsingin vanhoissa taloissa.

Jos tämä väriskaala

 on miellyttänyt ihmisten silmiä 

yli sata vuotta...

...miksei samoja sävyjä voisi 

käyttää vaatteessakin?!

Mietin...millainen vaate (minulla) kestää aikaa.

Ja millaisessa väriskaalassa...

...päivittäin kuljen, millaiseen ympäristöön 

haluan myös maastoutua, siis sopeutua ;)

Supervärikkäisiin töihin...

...kyllästyn nopeasti?!

Arjenharmaat ja mustat 

ovat lempivaatteitani - ja maantienväriset ;)

Käsityön tekemiseen menee paljon aikaa...

...joten sille toivoisi...

...useita käyttökertoja 

ja pitkää käyttöikää, ainakin 10 vuotta.

Mulla ei ole aina hyvä sää (mieli)...

...joka inspiroisi pukeutumaan...

...värikkäästi.

Jos lähden ulos 

omA KOPPA NELIÖ-kirjassa olevassa 

punaisessa villatakissa (SEINÄHULLU, s.136), 

saan ainakin 3 kommenttia 

työmatkan aikana.

Usein en jaksa olla 

punaisessa vaatteessa (koko päivää).

Kuljen yleensä omissa ajatuksissani, 

haluamatta huomiota...

...joten tämä maltillisempi väriskaala 

saattaisi sopia minulle paremmin?!

Mietin vielä helman pituutta.

Virkkasinkin  takkiin kauluksen.

Tulipas värikäs...

tämän kanssa en voi pukea kuin pelkkää mustaa ;)

Kuvat minusta: J.Sarjanen

Takin malli tuntuu mukavalta, 

ilman nappejakin ;)

Arkkitehtien suunnittelema värikartta 

näyttäisi toimivan?!

Pelkistetyn mallin 

ja maltillisen värikartan lisäksi

valitsin laadukkaan langan.

Toivon, että sekin kestää aikaa.

Täytyykö mun vaihtaa takkia, 

jos kävelenkin kotikulmilta muualle?! ''':D

Onhan teilläpäin 

samanvärisiä taloja, onhan? ;)

HEXAGON

Aloitusrinkulassa

5 ketjusilmukkaa.

2 pylvästä, yläpäät yhteen, 

joka väliin 2 ketjusilmukkaa.

Yhteensä 6 pylväsparia.

Toistoja.

Toinen kerros:

2 pylvästä, yläpäät yhteen, 

joka väliin 2 ketjusilmukkaa.

Yhteensä 12 pylväsparia.

Virkkasin ensin 

erivärisiä keskirinkuloita vinon pinon.

Seuraavaksi tein kaikkiin rinkuloihin 

toisen kerroksen.

Lopuksi kiersin kaikki ympyrät mustalla...

ja ne muuttuivat kuusikulmaisiksi ;)

Selviääkö kuvasta, 

mitä pitää virkata, 

vai täytyykö olla vielä 

sanallinen selitys?

Pylväs ja toinen sen viereen.

Seuraavaan lenkkiin taas 2 pylvästä, 

2 ketjusilmukkaa ja vielä 2 pylvästä - kaikki samaan.

Taas kaksi pylvästä...

Joka toiseen alhaalla olevaan lenkkiin 

tulee siis ahdasta.

Niitä pitäisi olla 6.

Joka toisessa pitäisi olla vain kaksi pylvästä.

Jos näin ei ole, 

palaa ei voi sanoa hexagoniksi ;)

Väriopista en ala paasaamaan...

Toiset vaan sopivat 

paremmin yhteen kuin toiset.

Kuusikulmioihin virkatut 

lähivärit, vastavärit...

 muodostavat  yhdessä

värikolmisointuja ja nelisointuja :)

Mitäköhän näistä tulee?

Daisy saa rauhassa miettiä 

uudemman kerran rihmankiertämiään...

Edellisen postauksen

 kuusikulmaidea oli mauton.

Uusi musta - nukke sai sen vuoksi

toisen lempinimen DIYsy.

Terveisiä Tarvaspäästä - Islantiin saakka!

Teemme jokaisen ryhmän kanssa 

pienen opintoretken jakson alussa.

Viime viikon perjantaina kävimme 

Tarvaspäässä, 

Akseli Gallén-Kallelan museossa.

Ajoimme Helsingin keskustasta

4:n ratikan päätepysäkille 

ja kävelimme rantatietä pitkin

taiteilijan jalanjäljissä.

Matkalla jutustelimme, 

valokuvasimme 

ja keräsimme aineksia ideapankkiin.

:)

Osa sienistä jäi värittämättä ;)

Olimme etuajassa.

kuva: Susanna Palo

Kokeilin Akselin ajoneuvoa ;)

Kävimme rannassa.

Ihmettelin jo kesällä näitä neuletagejä.

Kysyin näistä oppaaltamme. 

Hän sanoi tagien olevan 

Munkkiniemen ylä-asteen käsityöluokan 'isku'.

Ihana opettaja heillä!

Emme oikein innostuneet näyttelystä, 

espanjalaisten taiteilijoiden näkemyksistä Kalevalasta.

Sen sijaan Akselin työt kiinnostivat nuoriakin.

Ja tila/talo/ateljee/

Akselin koti oli inspiroiva.

Ja työvälineet.

kuva: Susanna Palo

Kävelimme takaisinkin. Lounaalle Torpanrantaan.

Eräässä aamupalaverissa 

yksi nuorista laittoi 

ajatuksissaan väriliidun suuhun.

Kaikki alkoivat muistella, 

minkälaisia leikkitupakoita olivat lapsena polttaneet

tikkareista lakritsipiippuihin.

Vain minä olin polttanut kaisloja, 

oikean tulen ja savun kanssa ';D

Koskaan ei ole liian myöhäistä... 

hankkia uusia lapsuudenmuistoja :D

Kiitos retkestä, sienikeitosta 

ja hyvää viikonloppua kaikille!

t. kouluttaja

Tosikoille tiedoksi: 

En kehoittanut nuoria vetämään sinistä savua henkeen.

Jäljistä päätellen oli mukava retki :D

Seuraavalla viikolla...

Ammensimme matkan aineksia 

ensimmäisiin painokangastöihin.

Muistelimme myös aikaisemmin 

Helsingin Taidemuseossa

nähtyä Metsä-näyttelyä.

Etsin vielä mausteeksi 

kaikille omat 

Druidien puuhoroskoopit.

Meillä käy aika paljon vierailijoita.

Se vaatii paljon niin kouluttajilta, kuin nuorilta.

Vaikka on mukavaa kertoa tekemisistämme, 

ei resurssit oikein tahdo aina riittää siihen.

Saimme vieraita Islannista, kouluttajia heidän työpajoilta.

Otimme heidät mukaan töihin :)

Vastaväripiirrokset metsän antimista 

virittivät päivän painokangastöihin.

Mitkä noista on piirretty islanniksi?

Kuljetin vieraita ympäri taloa, 

esittelin portfolioita ja tilaustöitä, hyvänmielentuoleista lähtien.

Vieraat katselivat ja dokumentoivat opettamista - ja oppimista.

Ensimmäiset painokankaat tehtiin vahakaavioseuloilla.

Jos kouluttajilla on paineita viestiä kahteen eri suuntaan,

kun talossa on vierailijoita,  

ei varmaan nuorillakaan ole helppoa keskittyä oppimiseen 

ja tehdä ensimmäisiä painokangastöitä, 

kun joku selittää, kyselee ja kuvaa vieressä.

Tähän saakka suhtautuminen moiseen hässäkkään 

on ollut myönteistä, 

kiitos nuorten kärsivällisyyden.

Susanna näytti vielä pyynnöstä 

monotypiapainokangastekniikan.

Näkemällä oppii :)

Ja tekemisen palo tarttuu ;)

Keittiöryhmän toimintaa tutustuessaan 

islantilainen kouluttajakokki 

ei malttanut pitää näppejään erossa veitsistä. 

Hän teki nuorille malliksi porkkanasta muutaman kukkasen.

Mulla oli islanninkielinen ammattisanasto pikkuisen ruosteessa, 

mutta kierros tuntui maistuvan silti vieraille -

 vaikka jätin ruokasavut tällä kertaa tarjoamatta ;)