Yllätysoksat

Somessa on ollut  keskusteluja, 

joissa paheksutaan kaupunkialueella 

puiden oksien katkomista.

Pajukissat kukkavaasissa ovat perinne,

mutta voin olla pääsiäisajan ilman niitäkin.

Käyn mieluummin kävelyllä Hietsussa

kolmenkymmenentuhannen muun töölöläisen kanssa 

ja ihailen eheää ja elävää pajupuuta, 

sitä ainutta, jonka tiedän rannassa olevan.

Kävelen silmät auki...

Kaupungin puutarhaosaston 

työntekijät

olivat katkoneet mulle 
valmiiksi puista oksia.

Nämä ovat tavallaan yllätysoksia.

Puhkeaakohan silmuista lehmuksen lehtiä?

Vai ovatkohan ne sittenkin poppelinoksia?

Toinen yllätys!

Käpytipu - omA perinnekoriste -

 oli ollut vuoden piilossa kissalta metallimunassa.

Unisieppari

Virkkasin 

metallirenkaan ympäri.

Pujottelin neulan avulla

ensimmäisen kerroksen.

Helmet lukitsevat 

aloituslenkkien paikat.

Seuraavat kerrokset 

pujotellaan lenkeistä,

 kunnes lanka kiristetään

keskelle.

Mitä v...

mä tein väärin?! ''':D

En halunnut tehdäkään perinteistä unisiepparia ;)

En usko muutenkaan 

punotun verkon

 pahoja unia suodattavaan voimaan. 

Minulle unisieppari on vain deko, 

koriste-esine.

Kovetin liimavesiseoksella

 kirpputorilta ostamani pitsiliinan

 ja virkkasin kiinni 

isoon metallirenkaaseen.

Heitin roskiin 

aloittamani punonnat

 ja virkkasin kalastajalangasta 

niiden tilalle

pienet mandalat.

Liimavesiseos kellastutti virkkuita entisestään.

Maalasin kaikki...

...valkoisella sprayllä.

Suunnittelutauko,

jonka aikana sulat saivat kultasuihkauksen.

Annoin itselleni vapaat kädet 

myös koristelussa.

Auttaisikohan tämä sittenkin 

näkemään kaunita unia? ;)