'Sielu on tehtävä, ei esine.
Sielu kuitenkin koostuu materiasta,
joka muistuttaa muovailuvahaa.
Muovailuvahasta voi siksi muotoilla sielun.
Sielu voi olla joko hyvä tai paha.
Hyvä sielu on valkea, paha paskanruskea tai musta.
Sielua voi muotoilla, jolloin hyvästä voi tulla paha ja toisinpäin.
Sielu voi myös tuhoutua prosessissa,
jolloin se muuttuu köntiksi normaalia muovailuvahaa.
Sielu liittyy universaliin harmoniaan.'
Muovailin sielulinnun savesta.
Tein sen osittain muotilla,
jotta sain sisuksen helposti ontoksi.
Halusin sielulintuni myös laulavan.
Miten saan sen soimaan?
En löytänyt netistä ohjeita.
Tutkin nokkahuilujeni suukappaleita.
Soittelin sillä aikaa,
kun savi kuivui nahkamaiseksi.
Oivallus tuli soitellessa.
Tekemällä oppii ;)
Puolet ilmasta täytyy mennä
soittimen sisään
ja puolet tulla
suukappaleen luiskaa pitkin ulos.
Luiskan leveyttä ja kulmaa säätämällä
saa sielun sointia muokattua.
Tästä tulee pikkusielu :D
Hyviä ja pahoja sieluja!?
Okariino, puhallinsoitin,
on saanut nimensä hanhen muodosta.
Ehkä myös äänestä ;)
Latinassa hanhi on ouca.
Okariinot lähtivät maailmalle.
Pikkusieluille täytyi tehdä keinoemo :D
Sielun kantagermaaninen sana saivalo
tarkoittaa järvestä syntynyttä.
Germaanit ajattelivat,
että sielut oleskelevat ennen syntymää ja kuoleman jälkeen
tietyissä pyhissä järvissä.
Kreikassa sielu tarkoitti
pientä nopeaa eläintä,
hiiren, perhosen tai käärmeen kaltaista otusta.
Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa
järvi on maiseman silmä ja sielu.
Lainasin vapaasti
Veijo Meren Sanojen Synty-opuksesta, Gummerus
Soivat sydämet ovat myös onttoja sisältä.
Kaulakoru kannattaa pitää pidemmässä naurussa,
jotta sen saa helposti huulille.
Ja kuka nyt sydän kurkussa tahtoisikaan olla ;)
Tällä voi viheltää vaikka kadulla
komistuksien perään ;)
Mulla tais mennä vähän sekaisin
savivellit ja puurolusikat,
sielun peilit, soivat sielut ja sydämet ;D
Kiinnostaisi kuulla teidän kommentteja,
mitä tarkoittaa, kun sielu soi!?
Onko se tekemisen iloa?
Oivaltamista?
Onnistumista? Onnea?
Okariinon soittoa?
