niksipirkko kesämökillä

Järvisuomessa, 

Punkaharjulla, 

kesämökillä.

Kuva kesältä 2011.

Kuusikuja on mennyttä.

Yritän keksiä jotain 'kivaa' 

kääntämällä katseeni muualle.

joulusukka-housut

Suunnittelimme  

Verstaalla joulumyyjäistuotteita.

Tämän aamun piirrosaiheena 

oli joulusukka - tai kenkä.

Milloin mulle riittäisi vain yksi ;)

 Jokainen sai toteuttaa oman luonnoksensa.

Tarkoitus oli tehdä ovikoriste.

Ompelin ensin 'raitakangasta'.

Laitoin toiselle puolelle yksivärisen kankaan.

Piirsin siihen liidulla sukkahousut. 

Saumuroin viivoja pitkin.

Käänsin ympäri. 

Silitin.

Ripustin arvioitavaksi muiden joukkoon.

Joulusukkahousut hymyilyttivät. 

Kukaan ei sanonut, 

että Virpillä meni taas vähän överiksi ;)

Malli kuitenkin diskattiin!? 

Ripustin ne oman työvaatekaappini oveen.

Toivon tonttujen tuovan 

niiden lahkeet täyteen lahjoja ';D 

Noihinhan mahtuu vaikka...?

omⒶ ELÄMÄ

Virkavapaa-ajan 
'lopputyö'

aluillaan.

Sen nimi on vaatimattomasti

 omⒶ ELÄMÄ.

Istuin alas 

ja tunnustelin materiaaleja:

Päätin, että 
taustasävyt kertovat tietyn ajanjakson
yleisfiiliksestä 

ja värit kuvastavat 

merkityksellisä tapahtumia ja muistikuvia.



Työ alkaa navasta ja etenee spiraalina, 
ei vuosirenkaina ;)

Jokaiselle värille on 

omakohtainen merkitys:

Keltainen voi olla aurinkoa tai ampiaisenpisto.

Keltaista löytyi myös lapsuudenkotini keittiöstä ja kesämökiltä.

Pinkkiä ei voi tyttölapsi ohittaa!

Myöhemmin se tuo mieleen eksoottiset maat ja matkat.
Turkoosi tuo lähemmäksi, Egyptiin ja Välimerelle.

Punainen voi olla rakkautta, mutta myös raivoa.

Sininen merta, taivasta, ensimmäiset farkut,

rakkaani silmät (sekä kissani, että mieheni)

- tai työpaikkani, Sininen Verstas.

Ruskea tuoksuu puuöljylle, kitaroille ja mummovainaalle.

Kaikille muillekin tärkeille ihmisille löytyy oma väri.

Harmaa ei aina ole ankeutta, 

se merkitsee minulle myös vakautta ja rauhaa.

 Mikä kiiltää, ei välttämättä tarkoita aarteita ja rahaa ;)

Eikä mustakaan välttämättä ole synkkyyttä, ainakaan mulle.

Violetista alkaa Taidelukioaika.

Tumma kohta on kasaria...

nuoruutta ja ehdottomuutta, 
opiskeluasunnon sisustuksen ja oman vaatetuksen värejä.

Lapsuus ja nuoruus muisteltu...  

Onpa työläs projekti.

Elämä jatkuu...

Ai, mikä tästä tulee isona!?

Vai minusta ';)

Mun toive oli saada litistettyä se lasin väliin.

Vaan kun halkaisijaksi tuli 150cm, 

se taitaa jäädä haaveeksi.

Leikkasin pyöreästä 

terassimatosta sopivan kokoisen, 

huolittelin reunat teipillä 

ja kiinnitin oman elämäni siihen

sprayliimalla.

Aion naulata 'omAn ELÄMÄNI' seinälle.

Voin katsoa sitä, jos joskus tuntuu siltä, 

etten ole saanut mitään aikaiseksi ''':) 

 Voiko tästä sanoakaan, että 

se on valmis?