Taistelusta rantakaisloja ja ruohoa vastaan
luovuimme jo pari vuotta sitten,
siis toiselta puolelta laituria.
Toisella puolella
käytän yhä näitä aseita.
Viime kesänä tässä oli puhdas hiekkaranta!
En anna periksi, vaan nitkutan ruohotupsut pois.
Haravoin kaiken.
Ja kärrään pois silmistä.
Tämä olisi mukavampaa hommaa,
jos olisi assari
tappamassa verenhimoisia paarmoja
lapaluiden välistä :D
Homma edistyy!
Tauko.
Hiekan ja ruohon raja on epämääräinen.
Niin saakin olla. En jaksa enää.
Johonkin se on vedettävä, oma raja.
Nyt saavat kissat ja koirat tulla kaivamaan ;)
Seuraavaksi mä nostelen
romahtaneen kivilaiturin paikoilleen
ja haravoin Punkaharjun ;)
Oikeastaan umpeenkasvanut kaislaranta on ihan kaunis.
Kaisloistahan voisi tehdä vaikka miten hienoja teoksia
Anni Rapinojan jalanjäljissä...
Vaan minäpä otan nyt oluen,
enkä mieti mitään projekteja ;)
Sama ranta 2002.
Mitä mä sanoinkaan vanhoista kuvista?
Ne auttavat motivoitumaan, etenkin raivaushommissa.
Nyt mä sanon muikku!
