Miten keinonahkalaukku
voi mennä tämän näköiseksi
itsekseen kaapissa?
Ei meillä ole hiiriä,
eikä kaappiin paista aurinko.
Kassiin ei ole myöskään kaatunut
mitään haperruttavaa ;)
Tämä oli minun yksi lempilaukuista,
vaikka onkin keinonahkaa.
Malli on hyvä, kainalon alle sujahtava puikula.
Tilavuus sopiva. Väri miellyttävä.
Ja materiaali...toimii varsinkin syksyn sateissa.
~
Osaisinkohan KORJATA käsilaukun?
Saksin lahonneen puolikkaan pois.
Taskut halusin säilyttää,
niin päältä, kuin sisältä.
Entäs nyt!?
Samanlaista tai edes samanväristä materiaalia
on varmaan turha yrittää metsästää.
Ajattelin virkata laukun ehjäksi ':D
'Puotinaruahan' mulla on aina purkissa.
Sitä saa posteista ja tiimereista,
'kotinaru' nimikkeellä rautakaupoistakin.
Siitähän tuli täsmämittainen
- ja virkkaushan joustaa vähän,
joten palasen saa sovitettua
kohdalleen varmasti.
Virkkaan pohjan erikseen,
paksummasta narusta,
ja ompelen sen viimeiseksi.
Tässä välissä
KORJASIN ompelukoneenkin.
Se löi tyhjää.
Mummon vanha luotto-Singer!
Avasin masinan.
Hihna ei ollut poikki, vaan löystynyt
ja pudonnut paikaltaan.
'Kiristin' sen pyöräyttämällä pari tavallista kuminauhaa
hihnan alle. Nostin sen paikalleen.
Taas mennään :)
Vuorin tein puuvillakankaasta.
Sisätaskun tikkasin ronskisti päältä
kiinni vuorikankaaseen.
Pohjaan virkkasin suorakaiteen muotoisen palan.
Näyttää varmaan aika rouhealta,
vaan puotinarun ompelu koneella tai käsin
ei ollut vaikeaa tai voimia vaativaa.
Otin pari kuvaa illalla pimeässä valmistuneesta,
työmatkalla, Kansallismuseon ohi kävellessäni.
Tykkään tästä enemmän kuin alkuperäisestä :)
Ja mulla on hälle kavereita valmiina.
Osallistun postauksella
MaMa-
(Mahdottoman suuret Materiaalivarannot)
haasteeseen.
muita KORJAUS-haastetehtävään osallistuneita töitä.
Vielä ehdit osallistua
ja jakaa omat korjausvinkkisi muille.
Haaste on voimassa 16.10. 2011 saakka.
