Kasvun paikka

Mitä tapahtuu, jos...?

Mietin asiaa tapani mukaan...

...sakset kädessä.

Yritän elää...

...etsimällä ongelmiin ratkaisukeinoja.

Toivon, 

etten jättäisi työstämättä...

...hankalimpiakaan asioita.

Toivon huomaavani, 

missä on kasvun paikka.

Talvipuutarha, Helsinki.

Haluan elää ja olla rohkeasti aistit auki, 

kuulla, nähdä ja puhua -> kasvaa :)

LASIKORUkurssilla

Valitsin alkuun 'houkutuskuvan'.

Symboloikoon lasinen kukkameri

Sinisen Verstaan ryhmää.

Olemme toimintakeskus KIPINÄssä, 

Annikki Anttilan lasikorukurssilla

5 kertaa, aina keskiviikkoaamuisin.

Olen ollut täällä aikaisemminkin, 

joten voin kuvata, 

kun Annikki kertoo perusasioita ;)

Mullakin on suojalasit, 

ja kamerassa automaattitarkennus :)

Ennen varsinaisen työn aloittamista, 

Annikki on teettänyt meillä 

ihania aamunaloitustehtäviä...

liittyen mm. voimaeläimiin.

Kerron niistä myöhemmin toisessa postauksessa.

Lasi on materiaali, mikä kauhistuttaa monia.

Miltei jokaisella on kokemus, 

miten lasi menee rikki tai viiltää haavan.

Harjoittelimme lasin leikkaamista 

tavallisella ikkunalasilla, 

jotta jokainen pääsisi pelkonsa yli 

ja saisi tuntumaa materiaaliin.

Annikki auttoi kädestä pitäen.

 Nuoret leikkasivat lasia ensimmäistä kertaa.

Neliöksi leikatun lasin kulmat 

sai pyöristää halutessaan lasileikkurilla.

Muotoillut lasipalat pestiin 

ja ladottiin uuniin.

Kulmien pyöristys.

Asettelimme leikatuiden lasipalojen päälle 

pieniä lasihelmi(kukkasia).

Se mitä lasista tulee uunissa, 

on aina vähän arvoituksellista.

Jätämme työt Annikin poltettavaksi.

Saamme nähdä 

aina seuraavalla kerralla, 

mitä tuli tehtyä edellisellä ;)

Kuvasin lasiknöölit valopöydän päällä.

Sormuspohjan voi liimata lasiin 

Aralditella tai jollain muulla 

kaksoiskomponenttiliimalla.

Tähän käytin pikaliimaa ;) 

FLOWER POWER -

ja lisää on tulossa :)

VIRHE

Enää en tee sitä virhettä,

että jätän mallitilkun neulomatta.

Olen joskus joutunut aloittamaan

kolmekin kertaa saman työn uudestaan,

kun siitä on tullut vääränkokoinen.

Monet työtunnit ovat menneet hukkaan,

vai ovatko!?

Opin ainakin sen,

ettei kannata olla ylimielinen, 

käsitöidenkään kanssa,

vaikka kokemusta olisi kolme vuosikymmentä.

Mielestäni suurin virhe on, ettei tee virheitä.

Pahin innostumisen ja luovuuden tappaja

on kieltää itseltään epäonnistuminen, virheet.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,

etteikö kaikkea mihin ryhtyy,

kannata yrittää tehdä kunnolla.

Onnistumista ei myöskään kannata pelätä ;)

Hups, tuolla on virhe :D

~

'Mokata, tehdä virhe,

munata itsensä, möhliä, tyriä, töpätä,

englannissa mock, pilkata, tehdä tyhjäksi,

saksassa mokieren, pilkata.

Kantasana on ranskan moquer, pilkata.

Sen alkuperää ei ole onnistuttu selvittämään.'

Veijo Meri, Sanojen synty, Gummerus

En aio korjata

palmikon väärin kääntynyttä säiettä.

Se huvittaa mua.

Se on  elämänmakuinen ja uniikki :D

Yhdellä itsepäisellä palmikon säikeellä

on oma polku, ja niin saakin olla.

Tämä on minun omⒶ käsityö :)

~

'Epäonnistu. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin.

Epäonnistu komeasti.'

näytelmäkirjailija Samuel Beckett

En taidakaan enää olla perfektionisti.

Ajatus alkaa tuntua mukavalta.

5-säikeisen palmikon matka jatkuu...

RUNOMEKKO

 

HILJAA!

Mun täytyi ottaa kuva

alkuperäisestä Eino Leinon runosta,

sillä olin kirjoittanut ja kirjaillut

sen niin monta kertaa väärin,

etten enää luottanut tässä kohdassa itseeni.

onrelllinen...?

Yksi jae tipahti matkasta.

Huomasin sen vasta, kun etupuoli oli valmis.
Takapuolella olevasta toisesta säkeestä
puuttuu yksi hiljaa-sana. Onkohan se minulle vieras ;)
Pahoittelen, Eino.

Kaikkein vaikein sana oli eläköhän.
Se ei meinannut taipua suuhun,
eikä ompelukseen.

Mietin samaan aikaan,

onko yhä niin,

että onnestaan ei kannata/saa pitää melua.

Kaunokirjoitus,

jonka minä olen koulussa oppinut,

on liian koukeroista ja työlästä kirjailtavaksi.

Uusi kaunokirjoitus taas on melkein tekstausta.

Olisin  joutunut katkomaan lankaa jatkuvasti.

Yhdistelin vapaasti

uusia ja vanhoja kirjaintyyyppejä,

jotta sain kirjailuun sopivaa jälkeä.

Neulalla ja langalla

ei niin helposti palata samaa viivaa takaisin.
Jäljestäkin tulee suttuista. 

Kirjoitin tekstin liidulla huopaan.

Ompelin villalangalla keskiaikaisia tikkipistoja.

Pikku-t
oli lapsena mun lempikirjain,

koska sillä oli hattu :)

Nykyisessä kaunokirjoituksessa

 ei hattuja enää näe.

Keksin pari onnen asiaa,
mistä suomalaiset iloitsevat avoimesti:

- raskaudesta, ensimmäisen 3kk:n jälkeen
- lapsen syntymästä, mistä ilmoitetaan lehdessä nimenannon jälkeen
- kihlauksesta ja omista häistä

Muista asioista ollaan HILJAA.
Ettei vaan manattaisi epäonnea esiin?
Ettei vaan herätettäisi kateutta kanssaihmisissä?
Pelosta, että hyvä (onni) loppuu lyhyeen?

~

Uskon, että Eino on kirjoittanut runon sarkasmi suupielessä.
Kuka nyt kaiken lisäksi yksin tahtoisi olla,
työkseen onnea kätkemässä ;)

'...eläköhän hiljaa, hiljaa vaan...'

Minkä viestin välitän,
jos puen tämän runomekon ylle?

Onko mulla onni?
Kätkettynä?


~ ja vielä:
tuossa EI lue 
Hell onni on ;)

kuva: Jarkko Sarjanen