Tekevällä on kädet paketissa.
Kuva on viime talvelta. Vääntelin lusikkakoruja niin vimmalla, että sain tenniskyynärpääni tulehtumaan. Tein koruja silti ja lopulta molemmat kädet olivat paketissa ranteita myöten,
olin lääkekuurilla ja pakotettu lepäämään.
Jouduin odottelemaan vyyhti kaulassa käsien parantumista.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta...
kun idea paisuu ja työ vie mennessään.
Kerran kokeilin virkata matonkuteita. Olipa se hauskaa!
Kävin ostamassa säkillisen lisää materiaalia ja pienestä ympyriäisestä
eteisen matosta tulikin koko olohuoneen lattian peittävä rinkula.
Istuin risti-istunnassa ja kiersin koukun kanssa mattoa yhden kierroksen illassa. Viimeiset kierrokset polttelivat ranteita.
Seuraavan viikon oli sohvalla kädet paketissa
ihailemassa olohuoneen uutta ilmettä.
Toisen kerran innostuin omasta korukurssistani.
Virkkaisin vimmalla rautalankaa kaikki illat
ja kehittelin työpäivän jälkeen uusia malleja,
mitä keksin kurssin aikana.
Se kostautui viikon sairaslomalla.
Onhan näitä sairastumiskertoja,
kun nyt muistelemaan alkaa, huoh.
Ja nyt on taas sama tilanne.
Olen neulonut liikaa (kehitellen uutta verkkoneuletta)
ja molemmissa käsivarsissa polttelee tuttu tulehdus.
Oma diagnoosini tästä on tekemisen vimma ;)
Esittelen tässä (aivo!?-) ja ruumiinvammojeni lisäksi
muutaman tuotoksen, mikä ei ole valmistunut aivan kuten ajattelin.
Virkkasin videonauhaa niin vimmalla,
että koukun kaula katkesi.
Olisi pitänyt vähän höllätä ;)
Sain kuitenkin kassin valmiiksi uudella koukulla.
Yritin vääntää lusikanpäistä sormuksia.
Sain aikaiseksi kulmikkaita ja katkenneita palasia,
koska väänsin kerralla liikaa ja väärillä työkaluilla.
Eikä idea toimi alpakkalusikoihin. Se murtuu.
Tein hommia lasisormus sormessa.
Vääntäessäni rautalankaa, kuului epämääräistä rutinaa.
Lasisormus oli hajonnut puristaessani pihtejä.
Verisestä kädestä mulla ei ole kuvaa,
piti mennä kiireesti vesihanan alle.
Myöskään liian paksua hopealankaa
ei kannata yrittää pujottaa lasihelmiin.
Siitä syntyvästä jännitteestä helmi halkeaa.
Uskoinko ensimmäisellä kerralla!?
Sain paikattua itse lahjaksi saamani lasisormuksen, kierreltyäni ensin kultasepillä kyselemässä. Kukaan ei ottanut tuota korjattavaksi.
Tämä on kaulakoru on
toiselta puolelta ihan nätti ';/
Malttamaton hääräilee jo kuvausjärjestelyissä,
vaikka niitä varten lakatut kynnet
eivät ole lähestulkootkaan kuivat.
Jouduin nimeämään korukuvat
'nimettömiksi'.
Mikäs vuosi nyt olikaan?
Kolmas kerta...yksi ilta turhaa työtä,
kun en malttanut tehdä mallitilkkua bonchoa varten.
Jos muistaisin kirjoittaa ylös,
millä puikoilla minkäkin työn olen tehnyt,
voisin vanhasta työstä laskea silmukat uuteen työhön
ilman mallitilkun neulomista.
Yritin tehdä painanteita pitsillä keramiikkaan.
Painanne ei ole tarpeeksi syvä,
alilasiteväriä on liian vähän
ja päällyslasite on tukkinut jopa korun reiän.
Laitoin marjoja mikroon sulamaan
omatekemässsä! keraamisessa kupissa,
mikä ei mikroa kestä.
Pohjaan tuli pysyvästi mielenkiintoinen kartta,
mistä en osaa edes ennustaa.
Tässä kävi isompi onnettomuus.
Keramiikkapolttouunin pohjalevy halkesi
ja kaikki sinne ladotut tuotokset romahtivat.
Astiat olivat hajonneet, lasitteet olivat valuneet miten sattuu
ja palaneet toisiinsa kiinni.
Kolmas kerta....
Vaalea savi on näköjään loppunut kesken työn, tirsk ;)
Eikä astia kestänyt kasassa, kun nostin sen muotista.
Yritin liittää paloja savilietteellä. Vati hajosi vain lisää.
Neljäs tuotos on muuten työn alla, menossa raakapolttoon :)
Tekemällä oppii.
Tekevälle sattuu. Virheistä oppii...!?
Ja sinnikkyys palkitaan!?
Tämänkin jutun kanssa taistelin, kolmasti.
Kuvat pomppivat sinne tänne
ja tekstin välit eivät olleet esikatselussa samannäköisiä
kuin julkaistavassa jutussa
(ilmeisesti aika yleinen ongelma Bloggerissa).
Valmista tuli :)
OMA KOPPA on tänään 2kk vanha.
Olen tehnyt tänne 50 juttua.
Katsojien tilastokäyrä on hyvässä nousussa,
juttuja on käyty lukemassa yli 3000 kertaa,
mikä kannustaa minua menemään yli vaikeuksien ja mokien,
yrittämään uudestaan.
Kun paikat prakaa,
on aika arvioida oman työnsä tuloksia!?
Kiitos kaikille tekemisen vimmaista Virpiä tukeneille,
suunta on kämmien ja kipujen jälkeen vain ylöspäin :)
