omA KOPPA

omA KOPPA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kestävä kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kestävä kehitys. Näytä kaikki tekstit

Karvareppu




14 vuotta palvelleessa repussani
 ei ollut enää yhtään kohtaa, 
jota en olisi paikannut...
ja viimeinenkin vetoketju meni rikki.



Mietin kaikkia maita ja mantuja, 
joita olen tämän repun kanssa kierrellyt.



Leikkasin siitä irti 
ainoat ehjät osat.



Otin mallia vanhasta 
ja ompelin uuden.



Karvakangas 
on vanhoista lattiatyynyistä.



Kantohihnat ja nauhat 
säilyivät muistoina.



Räätälöin uuden repun 
palvelemaan vielä paremmin 
nykyisiä tarpeitani.




Edessä on 
täsmäkokoinen tasku 
läppärillekin.



Karvareppu...
sananakin jo niin karsea, 
että päätyi postaukseksi ''';D



Kauankohan me kuljemme yhdessä?



Tämä oli meidän ensimmäinen matka 
kymmenen asteen pakkasessa Taivallahdelle.



Kiitos kuvaajalle :)



mittoja ja ohjeita




Häpeällistä.
Tungin kaupassa väkisin ranteeseeni 
tuon paksun puisen rannekorun, 
enkä tietenkään saanut sitä pois.
Ostettavahan se oli ;)



Aikuisen naisen hameenmitta 
ei kuulemma saisi olla 
polvesta ylöspäin mitattuna yli 12 cm.

Pidensin vanhaa hameen kaavaa ;)

Ompelin 'proton', 
jota aion kyllä käyttääkin, 
vanhasta painopöydän suojakankaasta.



Pystyykö tässä hengittämään 
- ja syömään kunnolla 
seisovasta lounaspöydästä ;)



Entä kiipeilemään?



Missä on mun polvilumpio ;D



Töissä urakoimme 
itsellemme essuja samoista kankaista.


Näytin vaihe vaiheelta, miten homma kasataan.
Ensimmäinen työvaihe oli muotolaskosten ompelu...


Kun kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ommellut
essut olivat valmiit, 
pyysin nuoria tekemään toisen, 
omilla ohjeilla. 
Minkä tahansa sauman sai ommella miten tahansa, 
työjärjestyksen sai vaihtaa 
ja keksiä helpompia/ nopeimpia tapoja ommella sama essu.
Muita ohjeita en antanut, enkä neuvonut.


Tarkoitus oli 
(tsekata oliko oppi mennyt perille) 
ja rohkaista kaikkia soveltamaan annettuja ohjeita 
- keksiä itse parempia.


Kun uniikkiessumallisto oli valmis, 
kävimme työt läpi sauma saumalta, reunoja myöten. 
Hutiloidut ja huolella tehdyt.


Mikä sauma kestää kulutusta?
Mikä on työläin totetustapa?
Mikä helpoin/nopein?
Miten valitsemme kaupassa vaatteen?
Katsommeko vain kuosia? 
Kuka katsoo saumoja?

Mistä koostuu vaatteen hinta?
Mistä haluamme maksaa?


~


Laitoimme essuihin nimmarit ja vuosiluvut.
Raportoin viiden vuoden päästä FB:ssä, 
arvioimmeko oikein ;D


Kerron samalla, 
kuinka monta rannekorua mulla on tuolloin kädessä, 
vai opinko minäkin vielä jotain...';D





supernopeasti koottu essu

Onks tää mun - koska siinä on tuo ykkönen ';D





ÄIDILLE



keraaminen mekko, VMS


Äitini tekemät vaatteet
ovat kiertäneet suvussamme
lapselta toiselle.

Haluan esitellä niistä pari juhlamekkoa,
äitienpäivän kunniaksi.



Äiti, kummitätini ja minä,
äidin neulomassa kastemekossa.




1969






1971

Vaalenpunainen villamekko
on neulottu samalla neulemallilla
kuin kastemekko.

Soitan äidille, menikö se näin:
'Mie tuitan tän luma-ankanpoikaten'.


Äitienpäiväjuhlissa
40 vuotta sitten,
sama vaaleanpunainen mekko päällä.



Tule nyt kuvaan sieltä, Virpi!

Vaaleanpunainen lempimekko oli
jäänyt jo hieman pieneksi jäänyt.
Sain  pukea ihan ITE ;) 



Taitaa olla ukin syntymäpäivät.

Mummilta opin virkkaustaidon
istumalla vieressä  ja katsomalla,
Äiti opetti minut neulomaan
kädestä pitäen.



Siskoni Ritvan ristiäiset 1974,
sama kastemekko.

Kukahan on tuo keltapukuinen
naapurinpoikaa pussaileva tyttö ':D

 




















Hyppään 30 vuotta eteenpäin, vuoteen 2003.
Siskon poika, saa nimekseen Eemeli, samassa kastemekossa,
vain rusetti on vaihdettu vaaleansiniseksi.




Ja Taas 30 vuotta taaksepäin,
on Laura-serkun vuoro olla
se kastemekko yllä.



Seuraavaksi kastetaan Päivi-serkku.





Päivi-serkun tyttö, Helmi
kummitätinsä kanssa 2010.





Tänä vuonna kastettiin myös Jade,
serkkuni Tommin tyttö.
Vanhan kastemekon päällä on lisämekko,
mikä tulee toisen suvun puolelta. 
Näin kaikki olivat tyytyväisiä ;)



Helmi vuonna 2011



Molempien mekkojen neulemallit: 
*Tyttöjen askartelukirja*
Ruth Zechlin, WSOY, 1954

Kirja on ollut ja on äidille tärkeä
ja nyt myös minulle.




Halusin kiittää omⒶssa blogissani

Äitiäni

kauniista käsitöistä,
perinteiden säilyttämisen
 ja kestävän kehityksen mallista.

~

Kiitos sukulaisille
 valokuvista.

~


Osallistun tällä postauksella
MaMa-käsityöhaasteeseen nro 9,
jonka aiheena on
ÄITI

http://37tuntia.blogspot.com/2011/05/mama-haaste-nro-9.html


jätesäkkiVATI




Opettelin punomaan.
Tein ensimmäisen paperikorin
sanomalehdestä.
MarLi ehdotti
sen lakkaamista
 kosteutta kestävämmäksi.

Teinkin seuraavan version
jätesäkistä.


Pyöritin muovia sitä mukaa,
mitä punoin.

 


vahva kalastajalanka

 


Yritin piilottaa kaikki solmut punosten väliin.

 


Seuraavan vaaksan levyisen
muovisuirin alku 
tulee tämän loppupätkän alle.











Kissassari ja kriitikko :D



Ihana kevät, parveke työhuoneena :)





Kisskriitikolta tuli hyvää palautetta
hiilijalanjäljestäni.

 

Olen sanonut,
että teen kaiken muun omin käsin, DIY,
paitsi kengät :D



Löysin ohjeen, mutten innostunut ;)







Tällä tekniikalla voisi punoa kylpyhuoneen mattoja ja...
muovipussiroskaahan maailmassa riittää!