Kesämuisto - TANSSI - yhteisteos

Olen usein hereillä ennen muita, 

riippumatta viikonpäivästä tai vuodenajasta.

Haluan olla hetken 

omissa ajatuksissani...

                                  ...ja juoda aamukahvini rauhassa ;)

Mieheni ei juo kahvia.

Hmmm, tästä tuli IDEA...

Piirsin rajoja ensin liidulla.

Toinen viiva oli jo rohkeampi.

Ainakin se on mieheni...kokoinen ;)

Mun vuoro.

Aloitimme maalaamisen taustasta.

Käytimme tähän kaikki mökkiremonttimaalien jämät.

Tuumaustauko.

Katselimme, miten valo tanssi taulun läpi.

Jatkoimme lisäämällä hopeaa (akryyliväriä).

En osannut ottaa kuvaa

 matan ja kiiltävän pinnan välisestä 
vuoropuhelusta.

Tarkastelimme myös teoksemme 
nurjaa puolta...

...todektaksemme vain sen, 
että molempien kädenjälki näkyy.

VALMIS  :) :) 

Vielä yksi viimesilaus ;)

Näyttääkö tämä...meidän omalta meiningiltä?!

Olimme miettineet taulunpaikan valmiiksi.

Ilta-auringon valossa...

...metallisävyt elävöityvät.

En voinut vastustaa varjokuvaleikkiä...
josta tuli taas uusi ajatus.

Voisimme maalata tähän
 joka kesä uuden kerroksen...

Nyt se jäi kuitenkin näin, 

muistoksi mukavasta kesästä 2018.

omⒶkuva kultainen

Otin kalvokopion 

Photarilla käsittelemästäni kuvasta.

Heijastin sen piirtoheittimellä 

seinälle kiinnittämääni paperiin. 

Piirsin rajani.

Hahmottelin.

Aika paska...alku ;)

Maalasin uskonpuutteessa 

seuraavaksi kasvot.

Halusin nähdä...

...onko tästä tulossakaan itseni näköinen.

Mustalle paperillehan tämä olisi kannattunut tehdä!?

Kultamaali ei tarttunut...

piirtämäni kuviot hävisivät mandalasta...

mekkokin pitäisi pipertää jotenkin valmiiksi...huoh.

Keksin oikotien! 

Leimasin kultaisella 

V niinkuin... Virpi<3 kaikkialle.

No, pikkuisen näkyy kiire ja hiki kainalossa ;)

Paperikin HIEMAN kupruili 

monien maalikerrosten ansiosta.

Täytynee hankkia lasilevy ja kehykset!?

Vaatimattomuus...kaunistaa :)

Robertin raapimataulu

Raamit 

ja rajojen ylittäminen.

Lempiaiheitani 

molemmat.

Messumattoa.

Yksi käyttötarkoitus.

Ja toinen...