Vielä ehtii...
Olemme tehneet Sinisellä verstaalla
Ateneumin kanssa yhteistyötä.
Museolta otettiin meihin yhteyttä
ja kysyttiin ehdimmekö vielä
katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyn
ja osallistumaan muotokuvatyöpajaan.
Aloitustehtävänä
piirsimme vastapäätä istuvan ihmisen,
katsomalla vain hänen kasvoihin.
Omaan työhön ei saanut vilkuilla.
Istuimme työkaverini Pirjon kanssa naamatusten.
Näyttelykierroksen jälkeen pääsimme tositoimiin
kuvataiteilija Marjo Levlinin opastuksella.
Meille oli laitettu telineet
peileineen ja spotteineen valmiiksi.
Totesimme Pirjon kanssa,
että edellisestä hiilellä piirretystä omakuvasta
taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta...
Aika karmaisevalta tuntui
hikisen päivän ja hälyisän näyttelykierroksen jälkeen
heittää julma spottivalo ohimolle ja katsoa peiliin.
Tunnin verran kuitenkin tuhrattiin tunnollisesti.
Sain palautteeksi,
että noin mustaa ja vahvaa viivaa
ronskisti käyttävän työssä
näkyvät myös kaikki virheet yhtä voimakkaina.
Lisäksi todettiin,
että olin onnistunut vangitsemaan omakuvaani
mustalaisvaikuitteisen ulkonäköni.
Itse en pysty katsomaan kunnolla tuota kuvaa silmiin,
koska ne näyttävät humalaisilta.
Käytin myös ronskisti säämiskää.
~
KIITOS ATSKI - hyvin järjestetystä ja asiantuntevasta työpajasta.
