Käpy ei saanut
silmiään irti...
...kauniisti paahtuneesta
Puuvillasta.
Puuvilla
ei oikein ymmärtänyt,
mitä hienoa Käpy näki
epätasaisesti ruskettuneessa
ulkokuoressa...
...eikä se halunnut
kertoa miten...
...siis koekuvauksista.
Käpy kiikutti jo kukkaa...
...ihastukselleen.
Se luritteli lempeään...
eikä myöskään halunnut kertoa itsestään...
...siis omista tämän kesän
(kuvaus)kokemuksistaan.
Tietokirjailija
työssään ';D
Eksyinkö mä aiheesta?
Mikään ei ole ikuista?
Puuvillakin unohti,
mitä sen oli pitänyt lahjakakkaralla tehdä!
Se sopersi tykkäväänsä eniten
mykiön fraktaalikuviosta...
...ja ehkä hieman
Kävyn samantyyppisestä, suomuisesta...
ulkokuoresta.
Kumpikin tunsi,
että tässä kohtaamisessa on
jotain syvällisempääkin.
Molemmat olivat hiljaa...pussaillen
ja päättivät nauttia loppukesästä,
olla miettimättä menneitä tai
muita rautalankalampaita
- ja varsinkin tekeillä olevaa
omA KOPPA-kirjaa ;)
