omA KOPPA

omA KOPPA

Käpy ja Puuvilla - kohtalotoverit



Käpy ei saanut 
silmiään irti...



...kauniisti paahtuneesta 
Puuvillasta.



Puuvilla 
ei oikein ymmärtänyt, 
mitä hienoa Käpy näki 
epätasaisesti ruskettuneessa 
ulkokuoressa...



...eikä se halunnut 
kertoa miten...



...siis koekuvauksista.



Käpy kiikutti jo kukkaa... 



 ...ihastukselleen.



Se luritteli lempeään...
eikä myöskään halunnut kertoa itsestään...



...siis omista tämän kesän
(kuvaus)kokemuksistaan.



Tietokirjailija 
työssään ';D



Eksyinkö mä aiheesta?



 Mikään ei ole ikuista?



                               

Puuvillakin unohti, 
mitä sen oli pitänyt lahjakakkaralla tehdä!



Se sopersi tykkäväänsä  eniten 
mykiön fraktaalikuviosta...



...ja ehkä hieman 
Kävyn samantyyppisestä, suomuisesta...
ulkokuoresta.



Kumpikin tunsi, 
että tässä kohtaamisessa on 
jotain syvällisempääkin.


Molemmat olivat hiljaa...pussaillen 
ja päättivät nauttia loppukesästä,
olla miettimättä menneitä tai 
muita rautalankalampaita
 - ja varsinkin tekeillä olevaa 
omA KOPPA-kirjaa ;)


4 kommenttia:

  1. Niin hellyttäviä nämä sun rautalankatarinat :)

    VastaaPoista
  2. Voi jestas, kasaa oikeasti nämä rautalankalampaat-jutut yhteen, ja tee vaikka lastenkirja. Mie ostaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kummasta näitä 'sivubrojekteja' ja marginaaliin ilmestyneitä otuksia tulee, kun pitäis keskittyä muuhun. Olisko siinä mahdollisen rautalankalammasopuksen punainen lanka ;)?

      Poista
    2. Brojekti , miten kamalan näköinensana... kirjoitusvirhe :D

      Poista