Halusin tehdä vielä toiset
salmiakkiruutuvillasukat.
En innostunut riemunkirjavista,
joten päätin tehdä
alkuperäisideanväriset.
Sukan pohjassa on
2 pienempää
salmiakkiruutua.
Kärjen ruudut
liitin yhteen virkkaamalla,
muut ompelemalla.
Iso ruutumalli on
Jan Eatonin kirjasta '200 virkattua ruutua'.
Sain tiedon ukkini kuolemasta
perjantaina, kesken tyhypäivän.
En osallistunut yhteisiin iltapäiväkokkauksiin.
Halusin olla hetken yksin,
hyppäsin bussiin ja hautauduin takapenkille.
Join lasipurkista kahvia
ja kaivoin laukusta keskeneräisen virkkauksen.
Se rauhoittaisi.
Miten sattuikaan musta lanka
ukin kuolinpäiväksi?
Bussimatka kesti kolmisen tuntia.
Virkkasin mustaa ja mietin ukin hyvää elämää.
Suru siirtyi sukkaan.
Niistä tuli omat,
salmiakkiruutuvillasukat,
surusukat,
joita en voi myydä tai antaa pois.
Vaikken ole käyttänyt niitä kuin kerran,
ne ovat jo täynnä elämää ja kauniita muistoja,
kuten monet muutkin
(hitaasti valmistuvat) käsityöt.
Ajatuksia voi purkaa,
vaan voi niitä virkatakin.
Kauniit sukat. Lämmin osanotto surussa.
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia Sinulle. Sukat ovat upeat.
VastaaPoistaOsanotto suruusi. Sukissa on kauneutta, surua ja elämää.
VastaaPoistaOsanottoni. Käsien kautta saa onneksi lähes parasta terapiaa.
VastaaPoistaVoi,minun Mummini kuoli viime keväänä,kaipuu on kova edelleen...Osanottoni.
VastaaPoistaOsanottoni.Minun mummoni kuoli joulukuun viimeisenä 2011.
VastaaPoistaHyvä että sait surun sukkaan virkattua, ovat nyt kallisarvoiset.
Eila
Otan osaa.
VastaaPoistaOsanotto, surutyötä voi tehdä niin kovin monessa muodossa. *lämmin halaus*
VastaaPoistaOsanotto
VastaaPoistat.Paula
Osanottoni. Voimia sinulle surussasi.
VastaaPoistaLämmin osanotto suruusi!
VastaaPoista