ELÄMÄNPUU

Kollegani Susanna Palo

teetti ryhmälläni

3D-harjoitustyönä elämänpuun.

Puut eivät valmistuneet päivässä, 

joten jatkoimme niitä seuraavana päivänä.

Jacky lounastauolla.

Tanja esitteli samalla englanniksi 

omaa portfoliotaan saksalaiselle vieraalle.

Minä päätin tehdä myös oman elämänpuun.

Nuoret kertoivat minulle 

mikä oli ollut tehtävänanto

ja miten puu käytännössä tehdään.

Puun muoto oli vapaa.

Viillot runkoon ylhäältä alas ja päinvastoin.

Maalataan neljältä eri kantilta.

Raaputin puumerkin ensitöikseni ';D

Olisin halunnut tehdä 4 vuodenaikaa, 

vaan aika ei riittänyt ;)

Omia töitä ei pitäisi selitellä, 

vaan sen verran haluan sanoa, 

että nuo eivät ole persuksia, kuten nuoret minulle virnuilivat,  

vaan karrelle palaneita sydämiä ;/

Ei pidä hätääntyä, 

vaikka sydämet hieman kärvähtäisivätkin.

Tämähän on tavallaan kaskiviljelyä!?

Täytyy vain luottaa omaan...

...viherpeukaloon :)  

Samaan aikaan kankaanpainopuolella, 

ateljee Rotondossa

nuoret maalasivat puiden alle kankaita 

Pirjo Pihkalan kanssa.

Saimme kahvilaan uuden ilmeen, todistustenjakopäiväksi.

Osa nuorista lähti, osaa jäi.

Kun oli todistustenkirjoitusaika, tietokoneeni oli mykkä!?

Mikrotukihenkilö ei osaanut auttaa, 

mutta sähkömies löysi karrelle palaneen piuhan, 

joka johti minun koneeseen.

Liikaa kuormitusta, käämit paloivat ;)

Kirjoitin nuorten koneella todistukset 

ja väänsin piuhan oman työpöytäni ylle muistiksi -

RAKKAUDESTA TEKEMISEEN ;)

Suhtaudun ristiriitaisesti 'non stop'-systeemiin. 

Ensi viikolla ryhmiin tulee uusia nuoria.

Kuukauden päästä hyvästellään taas osa.

Ja vielä ennen kesätaukoa on kolmansien läksiäisten aika.

Sydän on karrella kaiken aikaa 

ja uuttaa kukkaa pukkaa.

Yritän sopeutua ja unohtaa ikävän ;/

~

KIITOS taas ihanaiset Sartoriat 

antoisasta yhteisestä matkasta, 

VMS.