TAKIN VUORI

Miksi vanhan korjaaminen

ei ole niin mukavaa puuhaa

kuin uuden luominen?

Vanhan kashmirvillakangastakkini vuori

on ollut repaleinen jo kauan.

Päätin tsempata itseäni

ajattelemalla tekeväni ekoteon

uusimalla vuorin lempitakkiini,

sen sijaan että ostaisin uuden.

Luistavan, luirun ja löperön

vuorikankaan ajatteleminenkin hirvitti.

Ratkoin vanhan vuorin takista

ja otin siitä kaavat uuteen.

Siksikö tämä työ ei innosta,
kun se täytyy tehdä valmiin mallin mukaan?

Työkaverini totesi minulle kerran:

Ompelu on kyllä siitä kivaa,

 kun siinä täytyy koko ajan ajatella.

Se on totta.

Jos hetkeksi päästää ajatukset harhailemaan,

on hyvin äkkiä ommellut takin vuorin halkion väärinpäin,

hihan istutuksista puhumattakaan,
oli sitten kyseessä valmis tai omasuunnittelema malli.

Ompelussa pää savuaa

teknisten ongelmaratkaisujen kanssa

 ja oikean työjärjestyksen miettimisessä.

Jos ei malta ratkoa niitä, 
joutuu myöhemmin ratkomaan saumoja ;)

Sain hommiini lisäpuhtia tästä:

'Myös aivot kuluttavat energiaa

käytöstä riippuen vaihtelevia määriä.

Aivojen käyttö ei merkitse superälykkyyttä,

vaan kaikenlainen pohtiminen

ja ongelmien ratkaiseminen vie energiaa.

Superälylle on tyypillistä vaivaton ratkaisu,

mihin ei juuri energiaa kulu.

Sitä vastoin tavallinen ihminen

kuluttaa aivoenergiaa

uusien ongelmien ilmaantuessa

muistuttaen tässä suhteessa sonnia,

joka pohdiskelee uuden portin arvoitusta.'

Antti Heikkilä: RAVINTO ja TERVEYS

Vuorin vaihto

onkin kuluttavaa aivojumppaa :)

Toisen tekemän takin 'sisällä' on antoisa olla.
Tutkimalla takin sisäosia:
saumoja, tukikankaita ja toppauksia,
ymmärtää vaatteen tekemisestä enemmmän.
Analysoidaanhan maalauksiakin kuvataidekouluissa,
ja mestarien töitä kopioidaan
harjoituksen vuoksi mallista.
Joskus oppi menee paremmin päähän
käsien kautta ;)

Miten hihan vuori ommellaan,

että sauman saa takin sisäpuolelle?

Minne kääntöaukko jätetään,

että koko takki kääntyy siitä varmasti oikeinpäin

ja lopuksi käsin kiinni ommeltava sauma

ei pistäisi silmään?

Siksikö tämä työ on epämieluisa,
kun kaikki pohtimani ratkaisut jäävät takin sisälle?
Varsinainen työ ei siis näy päällepäin, kenellekään.

~

Mietin,
mitä kaikkea maailmassa tehdään,
arvokastakin työtä,
mikä ei näy päällepäin tai kenellekään,
vaan niitä pidetään itsestäänselvyyksinä.
Sen huomaa ja sitä osaa arvostaa
vasta kun joku asia menee rikki tai se ei toimi.
Katosiko minulta takkiasia jo mielestä!?

 

En ole taitava ompelija,

kuten kuvista näkee.

Kuluttamalla hiukan

tavallista enemmän aivoenergiaa,

onnistuin hankalalta tuntuvassa hommassa.

Pieni vekki ja langanveto vuorissa

ei menoa haittaa, työ on tekijänsä,
tavallisen ajattelijaihmisen näköinen ;)

~

Ennen vuorin vaihtoa,
en ollut edes ajatellut,
kuka takin on suunnitellut.
Tykkäsin vain siitä ostohetkellä.

JOKU on suunnitellut mallin,
kaavoittanut sen, tehnyt protoja,
valinnut uudelleen kankaita ja nappeja...
takin sisärakenteista puhumattakaan,
jännittänyt aikataulujen ja palautteen kanssa.

Sen sanon,
ettei ne ajatukset ole menneet hukkaan.
Minä olen nauttinut
näiden ajattelijoiden työstä monta vuotta 
ja tulen nauttimaan edelleen, tämä takki ylläni.
Kiitos hyvästä työstä, kuka ikinä oletkin.