Kukkaympyräsukat

Vaihdoin välinettä 

koukusta puikkoihin...

ja tästäkin on tulossa NELIÖ?! ;)

Varsi...

ja kantapää...?

Skippasin hankalan kohdan ;)

Jatkoin pienemmällä silmukkamäärällä kohti...

 ...kärkikavennusta.

Toinenkin vielä, huoh.

Nyt tulee näiden koverien kukkaympyröiden aika!

Ompelin yhden kotisukan kärkeen, 

päkiän pehmikkeeksi.

Ja toisesta tuli kukkaympyräkantapää.

 Ompelun apuna 

käytin lestinä jalkateriäni.

Viimeistelin sukanvarren terälehtireunalla.

Terälehdissä olevat pitkät pylväät 

ovat vierekkäin (en siis virkannut kahta keskimmäistä samaan), 

jokaisen välissä vain 3 ketjusilmukkaa.

Viimeisellä kerroksella 

jokaisessa ketjusilmukkalenkissä:

kiinteä silmukka, 2 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka.

 Toinenkin vielä?!

 Jarkko, voisitko tulla ottamaan minusta...

siis kukkaympyräsukistani kuvan?!

KIITOS :)

Mistä niitä ideoita...?

Mitä nään?

Tässä olikin hieman miettimistä...

Eiku...

Nyt tais tulla vastaan liian haastava malli?! 

Ei tule mitään...
kadulla ei voi nykyään
 edes kävellä rauhassa ;)

Kävelykadut...
ne ovat kaikkein pahimpia ;D

Raitasukat

Helppoa kuin...?

Tein televisota katsellessa.

Uusinta. Uusinta. Uusinta.

 Huoh.

:)   :)

Pitkän matkan sukat

Taas on tullut bussissa istuttua.

Matkalla tulee miettineeksi villalampaita, 

pässinpökkimiä ja poronkusemia.

Sukka/suunta.

Pohjolan liikenne 
toivottaa matkustajilleen
rattoisaa matkaa :)

kesä(villa)sukat

Ostin laventelinvärisen

Adaxin *Maani*-käsilaukun, 

koska siinä on 

pitkä tasku...

virkkuille ja sukkapuikoille :)

Aikaisemmin neulomiani (kanta)päättömiä sukkia:

http://omakoppa.blogspot.fi/2011/03/joogasukat.html

suru sukassa

Halusin tehdä vielä toiset 

salmiakkiruutuvillasukat.

En innostunut riemunkirjavista, 

joten päätin tehdä 

alkuperäisideanväriset.

Sukan pohjassa on 

2 pienempää 

salmiakkiruutua.

Kärjen ruudut 

liitin yhteen virkkaamalla, 

muut ompelemalla.

Iso ruutumalli  on 

Jan Eatonin kirjasta '200 virkattua ruutua'.

Sain tiedon ukkini kuolemasta 

perjantaina, kesken tyhypäivän.

En osallistunut yhteisiin iltapäiväkokkauksiin.

Halusin olla hetken yksin, 

hyppäsin bussiin ja hautauduin takapenkille.

Join lasipurkista kahvia 

ja kaivoin laukusta keskeneräisen virkkauksen.

Se rauhoittaisi.

Miten sattuikaan musta lanka 

ukin kuolinpäiväksi?

Bussimatka kesti kolmisen tuntia.

Virkkasin mustaa ja mietin ukin hyvää elämää.

Suru siirtyi sukkaan.

Niistä tuli omat, 

salmiakkiruutuvillasukat, 

surusukat,

joita en voi myydä tai antaa pois.

Vaikken ole käyttänyt niitä kuin kerran, 

ne ovat jo täynnä elämää ja kauniita muistoja, 

kuten monet muutkin 

(hitaasti valmistuvat) käsityöt.

Ajatuksia voi purkaa, 

vaan voi niitä virkatakin.