ÄIDILLE

keraaminen mekko, VMS

Äitini tekemät vaatteet

ovat kiertäneet suvussamme
lapselta toiselle.

Haluan esitellä niistä pari juhlamekkoa,
äitienpäivän kunniaksi.

Äiti, kummitätini ja minä,

äidin neulomassa kastemekossa.

1969

1971

Vaalenpunainen villamekko

on neulottu samalla neulemallilla

kuin kastemekko.

Soitan äidille, menikö se näin:

'Mie tuitan tän luma-ankanpoikaten'.

Äitienpäiväjuhlissa
40 vuotta sitten,

sama vaaleanpunainen mekko päällä.

Tule nyt kuvaan sieltä, Virpi!

Vaaleanpunainen lempimekko oli

jäänyt jo hieman pieneksi jäänyt.

Sain  pukea ihan ITE ;) 

Taitaa olla ukin syntymäpäivät.

Mummilta opin virkkaustaidon
istumalla vieressä  ja katsomalla,
Äiti opetti minut neulomaan
kädestä pitäen.

Siskoni Ritvan ristiäiset 1974,

sama kastemekko.

Kukahan on tuo keltapukuinen
naapurinpoikaa pussaileva tyttö ':D

 

Hyppään 30 vuotta eteenpäin, vuoteen 2003.

Siskon poika, saa nimekseen Eemeli, samassa kastemekossa,
vain rusetti on vaihdettu vaaleansiniseksi.

Ja Taas 30 vuotta taaksepäin,
on Laura-serkun vuoro olla
se kastemekko yllä.

Seuraavaksi kastetaan Päivi-serkku.

Päivi-serkun tyttö, Helmi
kummitätinsä kanssa 2010.

Tänä vuonna kastettiin myös Jade,

serkkuni Tommin tyttö.

Vanhan kastemekon päällä on lisämekko,

mikä tulee toisen suvun puolelta. 

Näin kaikki olivat tyytyväisiä ;)

Helmi vuonna 2011

Molempien mekkojen neulemallit: 
*Tyttöjen askartelukirja*
Ruth Zechlin, WSOY, 1954

Kirja on ollut ja on äidille tärkeä
ja nyt myös minulle.

Halusin kiittää omⒶssa blogissani

Äitiäni

kauniista käsitöistä,
perinteiden säilyttämisen
 ja kestävän kehityksen mallista.

~

Kiitos sukulaisille
 valokuvista.

~


Osallistun tällä postauksella
MaMa-käsityöhaasteeseen nro 9,
jonka aiheena on
ÄITI

http://37tuntia.blogspot.com/2011/05/mama-haaste-nro-9.html

KUVASTA KUVA

Olen ottanut onnistuneesti vanhoista valokuvista

digikuvia kameran lähikuva-asetuksella päivänvalossa.

Tästä lapsuuden kuvastani on olemassa vain yksi pahviversio,
mikä on uhkaavaa vauhtia kellastumassa.
Photosopissa voin korjata myös kuvan sävyt.

Alkuperäinen lehtileike on hapertunut.

Digimuodossa tämä yhteiskuva minusta ja äidistäni

säilyy toivottavasti kauemmin.

Olen kuvannut albumikuvista digimuotoon koko elämänkaareni

lapsuuskuvista tähän päivään.

Tehtävä liittyi Miina Savolaisen  'Voimauttava valokuva' -kurssiin.

Tein myös 'elämänviiva-albumin'

40-vuotislahjaksi rakkaalleni samalla systeemillä.

http://www.voimauttavavalokuva.net/

alkuperäinen kuva, koko A4: Anssi Tuupainen

Olen tehnyt isoista kuvista pienempiä

kuvaamalla ne uudestaan

ja printtaamalla pienemmässä koossa - ja toisinpäin.

Olen myös taltioinut piirroksiani, joitakin myös vaiheittan.

Lasten piirroksiakin on tallessa digimuodossa.

Alkuperäisiä töitä on joskus hankala säilyttää,

varsinkin jos niitä on paljon
ja ne ovat yli metrin levyisille
ja korkuisille pahveille ja pelleille ;) tehtyjä, kuten tämä.

kuva: vitkalaukaisin ;)

Filkka-ajan ongelma:

Mitä tehdä erotessa yhteiselle kuville/kuva-albumille?

On kuvia, joita on vain yksi ja sen haluaisi kaksi - tai useampi.

Olen kuvannut vanhoja sukukuvia ja muita albumikuvia

matkakuvista perhepotretteihin ja lähettänyt digimuodossa kopiot kaikille, kenelle kyseiset kuvat ovat rakkaita.

Olen taltioinut myös vanhoja

lehtiartikkeita ja mainoksia digimuotoon, ihan huvikseni.

Ne kulkevat arjen kevennyksinä

muistitikulla mukavammin kuin vanhat lehtipinot.

alkuperäiset kuvaajat: (vasen) Näty ja (oikea) Jukka Rapo

Kahdesta kuvasta yhdistetty

toisenlainen parisuhdekuva ;)

Postikortin toinen elämä ;)

VINK* Passi, luottokortit ja tärkeät paperit

kannattaa kuvata ja kuvat säilyttää sähköpostin liitetiedossa.

Dokumentit ja todistukset ovat tallessa, kuitit eivät haalistu

ja pääset käsiksi henkilöpapereihisi tarvittaessa

(melkein) mistä päin maailmaa tahansa.