Kirjankuvausmestoilla Jarkon kanssa

Olen kuvannut 

käsityöohjeita itse, 

jalustalla 

ja vitkalaukaisimella.

Kirjan kuvitukseen 

pyysin mieheltäni Jarkolta apua. 

On huomattavasti helpompi virkata, 

kun molemmat kädet ovat vapaana ;)

Minä olen saanut miettiä 

omia ympyröitäni...

...kuvauspaikkoja... 

...valoja ja fiiliksiä virkkauksille.

Jarkko on ollut aina valmiina.

Taivallahti, Helsinki.

Kuunnellut ja ymmärtänyt 

mun toiveita kuvista.

Toisiin kuviin halusin tyyntä, 

toisiin taas tyrskyä.

Pihlajasaari, Helsinki.

Auringonlaskuja en halunnut.

Oli muita ideoita.

Halusin kuvia Kotkastakin.

Sellaisia, 
joissa ei näy laiturin kaiteet ;)

Vielä täytyy mennä 
Katariinanniemeen...

...jossa sainkin taas uuden idean.

Lähdimme yöbusilla Punkaharjulle.

Kesäloman työlista oli pitkä...

Mustaniemi.

Kotkansaari, Punkaharju.

Mulla oli mielessä kivenheittoa, 
kelluntaa, kiipeilyä ja...

...eikä aina niin kauniissa säässä.

Punkaharjun vanha harjutie.

Yhtään reissua 
ei mennyt hukkaan...

...vaikka sadekelillä valo ei riittänyt.

Tai sää oli 
mun virkkauksille liian kaunis ;)

Voihan sitä fiilistellä muuten vaan...

Punkaharjun vanha kivisilta.

...ja miettiä 
muita kuvauspaikkoja.

Lusto.

Tai odottaa...

...kun omassa rannassa tulee.

Joitakin töitä 
kannoin mukana koko kesän.
Niistä otettiin 
vaihtoehtoisia kuvia
eri paikoissa.

Jotkut virkkaukset sain valmiiksi
ja ne tulivat kuvatuksikin kerralla.

Jätin ne matkasta 
tai annoin pois.

Heiluimme välillä Helsingissä.

Halusin kirjaan lempipaikkojani.

Eduskuntatalon viereinen kallio.

Kuvasimme kaduilla, 
joilla päivittäin mietin virkkauksiani.

Työmatkalta Töölönkadulta.

Yhteen juttuun 
tarvitsimme työrauhan. 
Se löytyi koripallokentältä.

*vahinkolaukaus* :)

Mulla oli vielä suuri toive.




Emäsalon eteläkärki.

Jarkosta piti saada vielä yksi...

...maailmaa syleilevä kuva ;)

Olen tyytyväinen 

kesätöihimme.

Ja kiitollinen Jarkolle.

KAIKKI on virkattu 
ja KAIKKI ON KUVATTU, 
mitä kesän alussa suunnittelin.

Olishan meillä ollut kotona 
maisematapettikin...

Karvareppu

14 vuotta palvelleessa repussani

 ei ollut enää yhtään kohtaa, 

jota en olisi paikannut...

ja viimeinenkin vetoketju meni rikki.

Mietin kaikkia maita ja mantuja, 

joita olen tämän repun kanssa kierrellyt.

Leikkasin siitä irti 

ainoat ehjät osat.

Otin mallia vanhasta 

ja ompelin uuden.

Karvakangas 

on vanhoista lattiatyynyistä.

Kantohihnat ja nauhat 

säilyivät muistoina.

Räätälöin uuden repun 

palvelemaan vielä paremmin 

nykyisiä tarpeitani.

Edessä on 

täsmäkokoinen tasku 

läppärillekin.

Karvareppu...

sananakin jo niin karsea, 

että päätyi postaukseksi ''';D

Kauankohan me kuljemme yhdessä?

Tämä oli meidän ensimmäinen matka 

kymmenen asteen pakkasessa Taivallahdelle.

Kiitos kuvaajalle :)