Seuraavaksi mennään
Fuksin puiston
Atsaleanmereen uimaan.
Puiston reunalla
on aina lämpimiä sävyjä.
Kahlataan hieman syvemmälle.
Vieläkin sävyt ovat yhtä lämpimiä
kuin linnunmaito.
Eihän tämä virkistä ollenkaan!
Ah, nyt alkaa viiletä.
Lillutaan tässä hetki,
vaikka vähän hempeää onkin.
Sukellus.
Taas lämpenee.
Aurinko ja tuuli ovat sekoittaneet kukkamerta.
Tässä on täydellinen (väri)lämpötila!?
Täällä voi helposti uida,
paikkapaikoin jopa kahlata kukkapenkistä toiseen.
Väliin mahtuu syvänteitä,
joissa on todella viileää.
Fraktaalimaisia pyörteitäkin saattaa olla.
Niitä täytyy vähän varoa.
Pää saattaa mennä sekaisin,
jos mykiön kuviota seuraa liian intensiivisesti.
Oli pakko taas sukeltaa :)
Apua, missä on pinta!?
Tultiinkin seuraavan kukkapenkin laitaan.
Viileitä ja syviä sävyjä täälläkin.
Sehän pärskähti!
Tänne on odotettavissa myöhemmin kesällä
mahtavia maininkeja.
Kauanko me ollaan oltu jo
kukkameressä?
Sinertääkö huulet, kiertääkö veri?
Tästä pääsee takaisin.
Toinen puiston reunaviiva on sekoittunut
liiasta kukkameressä rypemisestä?
Vaatteidenvaihtopaikka.
Olipas rentouttavaa,
kiitos seurasta :)
Sormi pyörittää hiiren rullaa puuduksiin asti... kuvat ja teksti viihdyttävät ja vaihtuvat hitaalla tempolla, elokuvamaisesti... silmät EI väsy! Mahtavia ovat kuvas ja juttus!
VastaaPoistaKaunis kiitos :)
VastaaPoista