nenäkäs
miestorso
Istuskelin hetkisen tässä rauhassa, kunnes näin vastustamattomia matskuja. Raukat olivat nakelissa siirtolohkareiden välissä, osa pahasti puristuksissa ja aaltojen armoilla, hylättyinä - kauniisti ruostuneina.
Minulle tuli halu auttaa ja antaa heille vielä yksi mahdollisuus.
Katsoin ensin vasempaan ja sitten oikeaan, voi ei, ihmisiä!
En kehdannut leikkiä yksin rannalla, jos joku näkee, joten jouduin istuskelemaan ja tuijottelemaan taivaanrantaa melkoisen tovin, ennenkuin sain työrauhan. Pelkäsin jonkun tulevan kyselemään mitä teen ja varsinkin miksi, sillä minulla ei ole noihin vastausta ja hermostuisin, sekä menettäisin lapsenmielisen fiiliksen. Jos älyvapaata ideaa ei toteuta välittömästi tai alkaa kyselemään miksi, se jää todennäköisesti toteuttamatta.
grillistä
Rantaleikkeihin voi helposti jäädä koukkuun.
Olen siis ihan siinä rajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti