Kuka olisi uskonut,
että tämäkin päivä koittaa?
Luonnoskirjassani olevista räpellyksistä
on ilmestynyt kirja.
Minun täytyy tunnustaa,
että olen käynyt alustavia keskusteluja
kirjan tekemisestä WSOY:n kanssa jo kolme vuotta sitten.
Silloin sain tehtäväkseni kertoa
yhdellä lauseella,
millaisesta kirjasta on kyse.
En osannut muodostaa lausetta.
En osannut rajata.
Kirjan tekeminen jäi.
Parin vuoden päästä
WSOY:ltä otettiin taas yhteyttä.
Edellisestä kerrasta
viisastuneena
rajasin mahdollisen kirjan
idean/sisällön tiukasti.
idean/sisällön tiukasti.
Ajattelin aloittaa
omasta pienestä navastani
ja laajentaa siitä
suurempiin teoksiin.
Mietin sisällön...
...draaman kaaren.
Osasin teosluettelon ulkoa.
Samoin Alkukirjaimet.
Alkusanoissa ja allekirjoituksessakaan ei ollut vaikeuksia.
Esittelin idean läppäritaitosta
ja mustasta pohjasta jo ensimmäisessä palaverissa.
Näytin mm. luonnoskirjastani näitä kuvia ''';D
Miniläppärin kokoinen vai suurempi?
Sen voi päättää myöhemmin.
Yritin keskittyä.
Mietin...
miten ohitan
hankalasti luettavat virkkauslyhenteet...
...ja turhan tarkat ohjeet.
Mietin mitä haluan virkkaamalla
ja kansainvälisellä merkkikielellä kertoa?
Yritin keskittyä...
... omiin ympyröihini.
Yritin nauttia matkasta.
Yritin pitää kiinni
sekä harmonisesta väriskaalasta
että punaisesta langasta.
Yritin pitää kiinni...
...aikataulusta.
Yritin onnistua.
Yritin lopettaa.
155 sivua/160.
Jätin kirjaan pari keskeneräistä teosta.
Kukapa olisi uskonut
luonnoskirjaani katsellessa, että...
...tämäkin päivä koittaa?
Minä en ainakaan uskonut,
ennenkuin näin ;)
