back to business - mekko

Joka syksy 

akkojen lehdet 
esittelevät syysmuotia, 

usein jonkun 
'back to bussiness'-tyyppisen
otsikon alla.

Ajattelin tehdä itselleni edustustyöasun.
Oikein liituraitamekon.
Kunnes kyllästyin suoraan viivaan - tai 
eihän tuo suorassa pysynyt alun alkaenkaan ;)

No, onhan harmaa väri sentään virallinen - ja asiallinen.

Tämähän kuvaa hienosti
mun 'busineksiä' 
eli nuorten kouluttamista kaupungin virassa :D

Käytin tätä tänään.
Pajojen kuulemis- ja tiedotustilaisuudessa, 
missä käsiteltiin 
keväällä alkaneita toimenkuvamuutoksia yt-neuvotteluineen, organisaatiomuutosta, tilaongelmia ja... muita asioita.


~


Mitenköhän mä jaksaisin (työ)elämässä
ilman kirjontataitoa ja humoristista otetta... 
omiin vapaa-ajan artefakteihin!?

Kiitos emännälle :)

Emäntä on aika rumankuuloinen sana. 

Niin on kyllä akkakin.

Molempia voisi päivittää, 

omalla toiminnalla, 

ja siten kauniimman kuuloiseksi?! 

Sininen AKATemia 

halusi kiittää emäntää, 

kuka majoitti meidät omaan kotiinsa 

ja kestitsi meitä työkseen 

koko viikonlopun.

Kirjoitimme ja piirsimme toki vieraskirjaan, 

mutta sen lisäksi halusimme tehdä yhdessä vielä jotain.

Kävelimme Pärnun rannalla.

Keräsimme aarteita.

Rakensimme voima(naisten) piirin.

Tai rinkulan.

Decon.

Himmelin.

Lyhdynkin.

Halusimme jättää 

hyvän mielen jälkiä pihaan.

Maalasimme lähtiessä vähän taivastakin :)

Kotona mua odottivat hymyilevät veikot.

Tai kaksi. Yksi oli saanut mustelman ja mökötti.

Yrittävätkö nämä sanoa, 

että kävin merta edempänä askartelemassa ;)

Eestin kaunein kahvila

Olemme perustaneet pari vuotta sitten

yhdistyksen

'Sininen AKATemia'.

Kaiken kauniin vuoksi - ja edistämiseksi.

(Meniköhän se määritelmä ihan noin!?;)

Viikonloppuna olimme Pärnussa, 

seitsemän akkaa. 

Yksin, kaksin, kolmin 

ja kaikki yhdessä.
Toreilla ja turuilla, 
kampaamoissa, kaupoissa ja kahviloissa.
Pihoilla ja rannoilla.

Kävimme Punaisessa tornissakin.

Sen pihalla oleva kahvila ei ollutkaan auki, 

joten suunnistimme toisaalle 

näyttelyn nähtyämme.

Kirjoitin vieraskirjaan ja jätin visiittikortin, 

jonka lukijani Johanna oli bongannut

varmaan seuraavana päivänä :)

Onkohan hän tehnyt rantaan tämän ;)

Sen voi tsekata varmaan myöhemmin 

'Johannan maailmasta' 
yhdestä suosikkiblogistani.


http://johannanmaailma-johanna.blogspot.com/

Tähän teki mieli kirjoittaa 'om'.

Nyt haaveilut (ja talokuvat) taka-alalle.
Tämän matkan vaikuttavin juttu mun piti näyttää.

Ruut Huimerindan valokuva, 

Eestin kauneimmaksi valitun kahvilan eteisessä.

Teretulemast!

Mikä onkaan mun suosikkikuva?

Kuvan tyttö on ensimmäistä kertaa Pärnussa, 
sen nimen mukaan. 
Minä taas...en jaksa edes laskea.

Loppuiko mun kamerasta akku ';/

Onneksi sain tämän vielä muistiin. 

Maltoinko mä tehdä Pärnusta jutun 

ilman merikuvia ';)

Ainakin yhden torimummon käsityöt

on pakko näyttää, luvan kanssa.




Kiitos ystävät - ja Pärnu.
Ideapankki ja maha on pullollaan herkkuja :)

MATKAPUSSILAKANAT

Silkkinen matkapussilakana painaa vain 80g.

Se mahtuu vaikka käsilaukkuun, 

jos joutuu jäämään kaverin sohvalle

yllättäen yökylille ;)

Ylempään 'taskuun' sujautetaan tyyny.

Alempaan mennään itse.

Tajuaako näistä kuvista mitään!?

Tuosta vaan, jalat edellä, 

silkkitoukkaperformancea esittämään :D

Ohuen silkin ompelu oli hankalaa.

Ohut neula, 70.

 Silkkilanka. 

Tein toisenkin, yksinkertaisemman.

Puuvillabatistia. 

Ei niin kevyttä kuin silkki, 

mutta halvempaa ja - helpompaa ommella.

Ei tämäkään nyt hirmuisesti paina 

tai matkalaukusta  tilaa vie.

Molemmat on helppo pestä

 ja ne kuivahtavat hetkessä.

~

Hyvä lahjaidea kaverille -

tervetuloa mun sohvalle :)

omAkuva

Ensimmäinen päivä 

nuorten kanssa takana. Hyvä fiilis :)

Esittelimme itsemme -

tässä kouluttajan omakuva, pään päällä piirrettynä ;)

Nuoret ne vasta pieniä picassoja olivat!

Otin kuvia töistä, 

mutten muistanut kysyä niiden julkaisulupaa, 

joten rohkenen näyttää vain 

kollegani piirroksen.

 Susanna on taidekasvattaja.

Hän on treenannut enemmän kuin minä.

Huomautin häntä 

ohjeiden huolimattomasta kuuntelusta, 

sillä minä sanoin, 

että oma nimi täytyy kirjoittaa vasemmalla kädellä. 

Tai oikealla, jos on vasenkätinen. 

Iltapäivällä 

minä hutiloin Susannan antamassa tehtävässä ';/

~

On antoisaa, 

jos ehtii olla mukana tekemässä nuorten kanssa. 

Työn ohessa tulee jutusteltua luontevasti.

Osallistumalla toisen kouluttajan vetämään tehtävään, 

oppii opettamisesta.

Ja itsestä.

Näytän myöhemmin tekoseni, 

työnimeltä 'minäkuvaboxi',

jota jatkamme huomenna.

Kiinnostaako teitä muuten nähdä, 

mitä verstaalla teemme, 

vai jatkanko täällä vain omien, 

töiden jälkeisten ripistikkelien esittelyä!?